Alexander Stubb: ”Me emme peesaa jokaisessa asiassa Yhdysvaltoja, mutta suurimassa osassa asioita kyllä”.
Eurovaalit järjestetään kesäkuussa 2024 ja EU tulee olemaan teemana heti, kun presidentinvaalit ovat ohi. Mikäli vanhoja latuja seurataan, luvassa on hyvin monotoninen jakso, joka ei tarjoa uusia näkökulmia. Olennaisin näkökulma, eli mihin integraatio lopulta johtaa (itsenäisyyden menetykseen), jäänee tarkoituksella varjoon.
Euroopan unioni (EU) väitetään perustetun rauhanprojektiksi. Tätä terminologiaa viljelevät niin kotimaiset kuin ulkomaiset toimijat. Väite on erikoinen, sillä EU tai sen edeltäjät eivät ole minkään rauhansopimuksen allekirjoittajaosapuolia. Toisen maailmansodan Euroopassa lopetti länsiliittokunnan ja Neuvostoliiton yhteistoiminta. EU:n ajatus perustuu edelleen EU:n yhtenä kantaisänä pidetyn ranskalaisen Jean Monnet’n vuonna antamaan 1943 lausumaan:
”Euroopassa ei tule olemaan rauhaa, jos valtiot rakentavat toimintansa kansalliselle suvereniteetille… Euroopan valtiot ovat liian pieniä taatakseen kansalaisilleen tarpeellisen vaurauden ja sosiaalisen kehityksen. Euroopan maiden tulee rakentaa keskenään liittovaltio”
Yhdysvallat on taloudellisista syistä ajanut tällaista kehityssuuntaa esimerkiksi puuttumalla Kreikan tilanteeseen 2012, jolloin Barack Obama totesi seuraavaa: ” It’s in everybody’s interest for Greece to remain in the Euro Zone”.
EU:n määritteleminen on vaikeaa, sillä se ei ole valtio, mutta sillä on valtiopyrkimyksiä ja toiminta muistuttaa valtiota. Yksi esimerkki on kauppapolitiikka, jossa sillä on yksinomainen toimivalta. Suomalaisessa keskustelussa korostetaan usein, että pääsy EU:n sisämarkkinoille ja EU:n neuvotteluvoima kauppapolitiikassa ovat tärkeitä. Vastausta vaille jää, miten sellainen valtio kuin vaikkapa Islanti pystyy neuvottelemaan omat kauppasopimuksensa itse ja vielä pitämään omasta valuutastaan kiinni. Taloudelliset edut ovat eräs isoimmista argumenteista EU:n puolesta, mutta kestääkö väite lähempää tarkastelua? Vielä mielenkiintoisempaa on, että EU:n mallia, eli velka- ja tulonsiirtounionia ei ole kopioitu mihinkään muualle maailmaan. Maailman valtioista 27 on EU:ssa. Miten loput noin 170 pärjäävät ilman ylikansallisia tuomioistuimia ja tulonsiirtounioneita?
Oman valuuttansa pitänyt, Suomeen usein verrattu Ruotsi on myös aivan eri kategoriassa kuin Suomi. Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan ”vuodesta 2005 alkaen Ruotsin BKT on kasvanut reaalisesti (inflaatio pois lukien) noin 36 %, kun Suomessa kasvu on ollut vaatimatonta, vain 15 prosenttia samana ajanjaksona. Keskikasvuksi tulee Ruotsissa 1,9 % vuodessa, Suomessa vaatimattomat 0,9 %. Osa Ruotsin nopeammasta talouskasvusta selittyy väestönkasvulla, mutta myös asukasta kohti laskettu BKT on Ruotsissa kehittynyt selvästi vahvemmin kuin Suomessa. Ruotsissa kasvua on tullut vuodesta 2005 noin 18 % ja Suomessa vain reilut 8 %.”
Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (ETLA) mukaan”Suomessa koko aineellinen elintaso (bkt/asukas) oli vuonna 2022 vain 0,2 prosenttia korkeampi kuin vuonna 2008”. Euroalueen tilastokeskuksen Eurostatin mukaan Ruotsin velkasuhde laski vuonna 2022 33:een prosenttiin vuotta-aikaisemmasta 36,5 prosentista. Suomessa velka suhteessa BKT:hen nousi samaan aikaan 73,0 prosenttiin 72,6 prosentista (HS 12.6.2023). On selvää, että oman valuuttamme euron joustamattomuus verrattuna kruunuun on iso syyllinen tähän. Suomen rakenteelliset ongelmat toki myös.
Taloudellinen syöksyspiraali
Suomen voi siis kuvailla joutuneen – ilmailutermillä ilmaistuina – taloudelliseen syöksyspiraaliin, jossa yhteiskunnan taloudellinen toimeliaisuus ja voima ei enää riitä pitämään perustoimintoja pystyssä ilman mittavaa ja pysyvää velkaantumista. Syöksyspiraalissa tunnetusti varjoliitäjän tajunnanmenetys on mahdollinen.
Petteri Orpon hallitus ottaa 2024 uutta velkaa 14,5 mrd. euroa ja tuon päälle, kuten perussuomalainen valtionvarainministeri Riikka Purra ennakoi A-Studion haastattelussa 23.1.2024, lisäsopeutusten määrä kasvanee. Hyvä esimerkki lähes paniikinomaisesta – mutta vähän uutisoidusta – reaktiosta löytyy liikennepolitiikasta. Jo 1970-luvulta kaavailtu nopea junayhteys Turusta Helsinkiin on ajautunut nopeasti vaikeuksiin. Turkulaisen pääministeri Petteri Orpon hallituksen kärkihankkeessa joudutaan hakemaan miljardin euron säästö rakentamalla pitkä Lohjan ja Salon väli vain yksiraiteisena. Käytännössä kyse on hankkeen rampauttamisesta, sillä radan kapasiteetti alenee merkittävästi ja junien kohtaaminen ei tuolla pitkällä osuudella ole mahdollista.
Paradoksaalisesti voidaan sanoa, että vaikka EU-jäsenyyttä perustellaan taloudella ja taloudellisella yhteistyöllä, ovat monet taloudelliset ratkaisut (kuten verotus) edelleen kansallisissa käsissä, mutta taloudellista liikkumavaraamme rajoittavat merkittävästi eurojäsenyys (eli oman rahapolitiikan puuttuminen ja valuuttakurssin joustamattomuus) sekä EU:lta tulevat velvoitteet vaikkapa ympäristönormeissa. Tiivistetysti tilanne on, että Suomen on tai olisi valtiona hoidettava asiansa itsenäisesti, jotta se voi osallistua tiivistyvän EU-integraation kustannuksiin. EU ei passiivisesti muutu, vaan sitä muutetaan aiemmasta kohti syvempää velka- ja tulonsiirtounionia, joka ei ole missään nimessä Suomen kaltaisen nettomaksajamaan etu. Silti Suomessa kannatetaan kovaäänisesti EU-integraatiota.
Kun huomioidaan, että Suomi noudattaa edelleen ns. Paavo Lipposen doktriinia, jonka mukaan meidän on oltava Saksan vanavedessä, ollaan hankalassa tilanteessa. Orpon hallitusohjelman kesäiset kirjaukset EU-politiikan terävöittämisestä, kuten esimerkiksi, että ”Hallitus sitoutuu Suomen EU-vaikuttamisen ja ennakkovaikuttamisen tehostamiseen sekä kannanmuodostuksen nopeuttamiseen” ovat osoittautumassa jo nyt katteettomiksi, sillä jo joitakin kuukausia hallituksen muodostamisen jälkeen (HS 3.10.2023) pääministeri Orpo kuvasi hallituksen EU-linjaa ”säilyttäväksi”.
”Perusperiaatteet ovat samoja kuin edeltävillä hallituksilla, vaikka toiseksi suurin hallituspuolue perussuomalaiset on vähintään EU-skeptinen ja roikottaa puolueohjelmassaan edelleen pitkän aikavälin tavoitetta erota EU:sta.”, HS:n artikkelissa todetaan.
Samassa haastattelussa pääministeri Petteri Orpo kertoi, kuinka EU-jäsenmaksut tulevat kasvamaan. Tätä ei kukaan ole Suomen julkisessa keskustelussa haastanut.
Perussuomalaisten kokoomuslinja
Olennainen tekijä hallituksen muodostamisessa oli, että perussuomalaiset käytännössä hylkäsivät EU-kriittisen linjansa, joka oli nähtävissä jo keväällä 2021 elpymispaketin käsittelyssä, jonka jarruttamisen puolue lopetti. Taustalla olivat jo alkaneet tunnustelut kokoomuksen kanssa hallituksen muodostamiseksi 2023. Puolueen uusi eurovaaliohjelma on tekeillä ja on syytä olettaa, että puolue edelleen laimentaa suhtautumistaan EU-integraatioon.
Keskustelulla maahanmuutosta on saatu pois huomio siitä tosiasiasta, että talous- ja ulkopolitiikassa puolue on tiukasti kokoomuksen linjalla, tämän takuuhenkilö on euroatlantisesti suuntautunut puheenjohtaja Riikka Purra. Hyvällä syyllä voinee sanoa, että kokoomuksella on omat ministerinsä, mutta kaikki perussuomalaiset ministerit omaavat kokoomuksen linjan. Kesän 2023 rasismikeskustelulla valtamedia ja sen taustavaikuttajat antoivat samalla verhotun uhkauksen perussuomalaisille: mikäli ruodussa ei pysytä, tulee lisää ongelmia.
Riikka Purran johdolla perussuomalaisista on saatu kuin saatukin ruodussa pysyvä puolue. Kun vielä (vaaleja ennen) 30.3.2023 HS:n haastattelussa Purra vastusti EU:n laajenemista, 17.1.2024 julkaistuissa Valtioneuvoston avaintavoitteita käsittelevässä perusmuistiossa9 todetaan, että ”Unionin tulee jatkaa tukea hakijamaille lähentymisen vauhdittamiseksi ja jäsenyyskriteerien täyttämiseksi.” Nyt laajeneva EU ja sen tuomat miljardikustannukset kelpaavat myös hallituspuolue perussuomalaisille. Julkisuudessa ei myöskään uutisoitu, että EU-ministerivaliokunta päätti myös 17.1.2024 antaa tukensa uudelle EU-komission ehdottamalle ”Länsi-Balkanin rahoitusvälineelle”, jonka koko on kuusi miljardia. Ministerivaliokunnassa ovat perussuomalaisista ministerit Riikka Purra, Wille Rydman ja Ville Tavio.
Tämä on kuitenkin täysin johdonmukaista, sillä vuonna 2017 puheenjohtajaksi pyrkinyt Jussi Halla-aho ilmoitti, että aikoisi puheenjohtajana ajaa EU- ja euroeroa. Halla-aho valittiin puheenjohtajaksi 2017 ja takki asiassa kääntyi vuotta myöhemmin, kun hän toukokuussa 2018 ilmoittikin, ettei EU-ero ole mitenkään ajankohtainen. Vuonna 2014 hän myös lausui Helsingin Sanomien haastattelussa seuraavaa: ”…on EU:n heikkous, että jäsenmaat ajattelevat lyhytnäköisesti omia kansallisia intressejään”. Herää kysymys, kuinka kansallismielistä on tuomita kansallisten intressien ajaminen, koska se haittaa EU:ta?
Presidentinvaalien tulosiltana 28.1.2024 Jussi Halla-aho ei suostunut testamenttaamaan ääniään, mutta antoi itseasiassa jo epäsuoran tuen Alexander Stubbille lausumalla Helsingin Sanomille:
”Halla-aho kertoi, ettei hän aio varsinaisesti neuvoa perussuomalaisten äänestäjiä siitä, miten toisella kierroksella tulisi äänestää.”
ja
”Aion kuitenkin kiinnittää huomiota joihinkin perussuomalaisille tärkeisiin asioihin. Ehdokkailla on eroja suhtautumisessa globaaleihin kysymyksiin ja erittäin suuria eroja suhtautumisessa maahanmuuttoon”, Halla-aho sanoi. Perussuomalaisten ”kansallismielisyys” on siis nyt edennyt sille asteelle, että kokoomuslaista, kansallisvaltioihin uskomatonta, EU-integraatiota ja avoimien rajojen politiikkaa edustava Alexander Stubb on puolueen entisen puheenjohtajan ja kansallismielisenä pidetyn Halla-ahon äänestyssuositus.
Edellä kuvatuista politiikkalinjauksista johtuen Suomi ei mitenkään ei asetu vastahankaan itselleen epäedullisia ratkaisuja vastaan taloudessa tai ulkopolitiikassa, on vyötä kiristettävä Suomessa. Eurojäsenyys edellyttää sisäistä devalvaatiota eli palkkojen laskua. Juuri siksi elinkeinoelämä puhuu palkkamaltista ja juuri siksi hallitus on pakotettu rajoittamaan ay-liikkeen valtaa. Tässäkin on paradoksi, sillä ay-liike on varauksettomasti ja kovaäänisesti tukenut EU:n integraatiota, euroa ja elpymispakettia siinä missä Suomen Yrittäjätkin.
”Elpymispaketin” vaikutukset
Elpymispaketin vaikutuksista Suomen viennille ei ole olemassa mitään tutkittua tietoa ja vaikuttaa siltä, että taloudellisesti epäedullinen järjestely hyväksyttiin puhtaasti EU:n pitämiseksi kasassa, sillä Suomen poliittinen johto pelkää yli kaiken EU:n ”rivien hajoamista”, jonka taas uskotaan johtavan jonkinlaiseen Venäjän mahdollisuuteen vaikuttaa.
Ilman selitystä on jäänyt, miten Suomen kannalta epäterveiden taloudellisten järjestelyjen torjuminen hyödyttäisi Venäjää. Todennäköinen seuraava tasavallan presidentti Alexander Stubb perusteli 27.5.2020 MTV3:n haastattelussa elvytyspakettia seuraavasti: ” Meidän ei kannata sisäsiittoisesti katsoa tätä keskustelua, ikään kuin ”mitä tästä tulee meille”. Koska meidän on ymmärrettävä se, että Italian talous on osa Suomen taloutta.”. Suomalaisessa keskustelussa tällainen perustelu riittää vakuuttamaan eikä sitä kyseenalaisteta, kun sanominen sopii narratiiviin.
Eurojäsenyys myös sitoo Suomen vahvasti yhteisvastuuseen, joka on ollut EU-integraatiota kannattavien tavoite koko ajan. Kreikan tukitoimet ja tuoreempana ”koronaelpymispaketti” ovat olleet Suomelle epäedullisia ratkaisuja. Elpymispaketin korkokulut ovat Suomelle vuosina 2021-2027 noin puoli miljardia16 (IL 12.9.2023). Vuodesta 2027 eteenpäin lankeaa maksettavaksi 7,2 miljardia euroa varsinaisia elpymispaketin maksuja Suomen saannon ollessa enintään 2,6 miljardia euroa. Korona-virus (riippumatta siitä, mitä mieltä on rokotteista) oli asia, joka antoi EU-integraatiolle (eli EU-liittovaltiokehitykselle) ison sysäyksen eteenpäin.
Suomessa tasaisin väliajoin esiin nouseva mieto kritiikki erinäisistä EU-tason säädöksistä on itsessään mielenkiintoinen ilmiö. Kritiikki voi olla teollisuuden, maatalouden tai järjestöjen suunnasta, mutta ylikansallista päätöksentekoa tai tulonsiirtoja ei kyseenalaisteta. Yksittäinen direktiivi tai EU-asetus tai niiden yksityiskohdat tuovat helpompia pisteitä. Johtopäätöksiä siitä, mihin jatkuva meille huonoiksi kuvattujen EU-lainsäädäntöhankkeiden ketju lopulta vie, ei kuitenkaan tehdä. Ei ole uskottavaa, että kyse olisi sattumasta, vaan maneerista tai enemmänkin menettelytavasta, jolla epämiellyttävä asia käsitellään ja uutisoidaan, jotta näennäinen tiedonvälityksen perustehtävä näyttäisi tulevan täytetyksi.
Vuoden 2024 alkua on leimannut keskustelu Unkarista, joka ei hyväksynyt joulukuussa 2023 Eurooppa-neuvostossa esitettyä 50 miljardin pakettia Ukrainalle. Paketti olisi edellyttänyt yksimielisyyttä. Unkari pääministeri Viktor Orbán on perustellut päätöstä sillä, että Ukraina ei ole valmis EU-jäseneksi ja EU:n tulisi toimia rauhanvälittäjänä. EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen kuitenkin totesi 17.1.2024, että paketti toteutetaan joko Unkarin kanssa tai ilman Unkaria. On outoa, mutta EU:lle tyypillistä, että kun EU:n perussopimuksissa säädetyn menettelytavan kautta ei saada aikaan haluttua tulosta, pyritään se saamaan aikaan kiertoteitse.
Tämä on paljastaa EU:n toiminnasta sen, että itsenäisten jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeutta ei haluta kunnioittaa. Asiaa käsitellään uudelleen 1.2.2024 järjestettävässä ylimääräisessä Eurooppa-neuvostossa. Tällä hetkellä EU on antanut yhteensä 85 miljardia euroa Ukrainaan. Suomi on osoittanut Ukrainan tukemiseen 2,3 mrd. euroa.
Koronakriisi ja Ukraina – sukua toisilleen?
Olennaista on huomata, että koronakriisi ja Ukrainan kriisi ovat sukua toisilleen. Kun koronaelpymispakettia ei meinattu saada läpi, uutisoitiin (YLE 26.4.2021), kuinka Suomea on epäsuoraan uhkailtu, jos pakettia ei hyväksyttäisi. Samaa kyytiä saa nyt Unkari. Unkari onkin oiva keppihevonen määräenemmistöpäätösten edistämiselle, eli sille, että yksi jäsenmaa voitaisiin nykyisin yksimielisyyttä vaativassa asiassa jyrätä määräenemmistöllä. Suomessa on kuultu yhtä voimakkaampia puheenvuoroja nimenomaan määräenemmistöpäätösten edistämiseksi, erityisesti kokoomuksen suunnalta. Myös hallitusohjelma suhtautuu niihin myönteisesti. Huomioon ei oteta, että Suomi voi joskus itse olla tilanteessa, jossa sen intressi olisi estää joku päätös.
Useissa Euroopan maissa on havaittavissa laajamittaista liikehdintää, joka aiheutuu mm. maanviljelijöiden ahdingosta, nousevista energian hinnoista ja inflaatiosta. Sosiaaliperusteisen ja pääosin Afrikasta ja Lähi-idästä suuntautuvan maahanmuuton kielteiset ilmiöt korostuvat erityisesti suurkaupungeissa. Ranskassa Macronin eläkeuudistus sai massat kadulle, mutta uudistus runnottiin läpi. Ranskan hallitus joutui perääntymään maanviljelijöiden protestien edessä ja pyörsi päätöksensä maanviljelijöitä koskevien veronkevennysten poistamisesta.
Saksan tilanne on erityisen mielenkiintoinen. Tänä vuonna pidetään osavaltiovaalit Brandenburgin, Saksin ja Thüringenin osavaltioissa. AfD:n kannatus hipoo näissä 30%:n tasoa. Saksassa AfD:n edustama linja pyrkii tasapainottavampaan ulkopolitiikkaan korostaen Saksan etua. Saksan asetoimitukset Ukrainalle ovat olleet liittokansleri Olaf Scholzille vaikea pala, koska Saksassa tiedetään, että Venäjään tullaan tarvitsemaan suhteet. Saksan poliittinen kenttä on muutoinkin murroksessa, sillä vasemmisto-oikeisto-akselin kummallekin puolelle on tullut uusi poliittinen voima. Itä-Saksan yhtenäisyyspuolueen SED:n jatkajasta Die Linkestä eronnut Sahra Wagenknecht on perustanut oman puolueen BSW:n. Puolueen ulkopoliittinen linja korostaa diplomatiaa ja neuvotteluratkaisun hakemista Ukrainan konfliktiin.
Saksan keskustaoikeistolaisen CDU/CSU:n kilpailijaksi on Saksan entisen kotimaantiedustelupalvelun (Bundesamt für Verfassungsschutz, BfV) entisen johtajan Hans-Georg Maaßenin johdolla perustettu Werteunion eli vapaasti suomennettuna ”Arvoliitto”. Puolue ei selkästi ota kantaa ulkopolitiikkaan positiopapereissaan, mutta suhtautuu Pohjois-Atlantiin liittoon voimassa olevana tosiasiana ja korostaa kuria, järjestystä ja Saksan etua.
On ennakoitavissa, että Saksan kumpikin uusi puolue tulee saamaan kohtuullisen kannatuksen (8-12 %), osavaltiosta riippuen. Tämän seurauksena AfD:n ja CDU/CSU:n kannatus voi hiukan alentua. Ulkopoliittisissa kysymyksissä Wagenknechtin BSW voisi löytää yhteistä kaikupohjaa AfD:n kanssa. Werteunionin kanssa AfD voisi tehdä yhteistyötä erityisesti maahanmuutto- ja talouskysymyksissä.
Saksan 2025 järjestettävät liittopäivävaalit tulevatkin suurella todennäköisyydellä luomaan uudenlaisen tilanteen Saksan liittopäiville, mutta niiden asema tuskin nousee niin isoksi, etteivät CDU/CSU ja sosiaalidemokraatit (SPD) pystyisi muodostamaan ns. isoa koalitiota (große Koalition). Saksalaisten tyytymättömyys on kuitenkin niin merkittävää, että ennenaikaisia parlamenttivaaleja ei voi sulkea pois. Saksassa puheissa ollut AfD:n mahdollinen kielto voisi johtaa Saksassa sisäisiin levottomuuksiin.
Suomen ylivoimaiset haasteet
Kuten edellä on kuvattu, on Suomi taloudellisessa syöksyspiraalissa ja lähes mahdottoman haasteen edessä. Valittu kurssi on ollut ajaa Yhdysvaltain kylkeen samalla edistäen Euroopan integraatiota, joka on taloudellisessa mielessä Yhdysvaltain etujen mukaista, mutta ei mitenkään palvele Suomen etuja. Alexander Stubb esitti 17.1.2024 Ylen vaalitentissä , että Suomi voisi mahdollisesti toimia 2025 Ukrainan ja Venäjän rauhanvälittäjänä, jos olosuhteet sen sallivat.
Stubbilta kommentti oli erikoinen, sillä hänen näkemyksensä vielä ennen joulua 2023 oli, että Ukraina on jo voittanut sodan. Jos kerran Ukraina on jo voittanut, mihin enää tarvitaan neuvotteluja vuonna 2025? Kauaa ei tarvinnut odottaa syytä Stubbin yllättävään retoriikan muutokseen. Washington Post uutisoi 27.1.2024, että Yhdysvallat on tehnyt täyskäännöksen Ukrainan suhteen eikä enää painoteta Venäjän valtaamien alueiden valtaamista takaisin. Asia noussee esille, kun Saksan liittokansleri Olaf Scholz vierailee Washingtonissa 9.2.2024.
Suomi on nyt tilanteessa, jossa sillä ei käytännössä ole suhteita Venäjään ja jossa se on sidottu Yhdysvaltain linjaan. Nähtäväksi jää, millaisin hansikkain Yhdysvallat Suomea tulee kohtelemaan. Samalla tavalla, kuin kurdeja, jotka se hylkäsi vai jotenkin muuten? Alexander Stubb kertoi kuitenkin Iltalehdessä 18.1.2024, mikä Yhdysvaltojen rooli Suomen politiikassa on:
Toimittaja: Miksi sitä ei voi sanoa ääneen, että joudumme ottamaan aiempaa enemmän Yhdysvaltojen kantoja huomioon?
Alexander Stubb:
–Me emme peesaa jokaisessa asiassa Yhdysvaltoja, mutta suurimassa osassa asioita kyllä.
Tuon parempaa tiivistelmää on vaikea löytää.
Kirjoittaja Olli Kotro on kauppatieteiden maisteri ja toiminut EU-parlamentin avustajana lähes 10 vuotta. Väliotsikot toimituksen.
1 https://fi.wikipedia.org/wiki/Jean_Monnet
2 https://greekreporter.com/2012/06/08/obama-warns-greece-of-risks-underlying-euro-exit/ (8.6.2012)
3 https://www.hennavirkkunen.fi/2019/02/28/eun-kauppapolitiikka/ (28.2.2019)
4 https://ek.fi/ajankohtaista/blogit/talouden-suomi-ruotsi-maaottelu/ (1.3.2023)
5 https://www.etla.fi/ajankohtaista/kolumnit/ei-edes-nollakasvua-suomen-elintaso-on-kehittynyt-luultuakin-surkeammin/ (7.12.2023)
6 https://www.tunninjuna.fi/tunnin-junasta-tulee-lansirata-suunnitteluperusteiden-muutoksilla-haetaan-lahes-miljardin-euron-saastoja/ (20.12.2023)
7 https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009874420.html (HS 3.10.2023)
8 https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009451391.html (HS 30.3.2023)
10 https://vnk.fi/-/eu-ministerivaliokunnassa-suomen-eu-politiikan-avaintavoitteet-lahivuosille
11 https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/3011896 (Savon Sanomat 14.3.2017)
12 https://www.uusisuomi.fi/uutiset/jussi-halla-aho-yllatti-radiossa-eusta-eroaminen-ei-ole-realismia/e8beb6ee-b118-3e4c-a580-b9db01a8f9c7 (Uusi Suomi 26.5.2018)
13 https://www.hs.fi/hstv/studio-kulmapoyta/art-2000002937608.html (HS
14 https://www.yrittajat.fi/tiedotteet/yrittajat-elpymispaketti-pitaa-hyvaksya-rahan-kayttoon-tiukka-valvonta/ (5.5.2021)
15 https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/alexander-stubb-pitaa-eu-komission-elvytyspakettia-erinomaisena-varoittaa-vastakkainasettelusta-jasenmaiden-kesken-nakisin-taman-enemman-vasemmisto-oikeisto-jakona/7831716#gs.46zzi4 (MTV3, 27.5.2020)
16 https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/23fec19b-0573-4a20-82c6-51421a1c6a91 (12.9.2023)
17 https://www.euronews.com/my-europe/2024/01/16/eu-will-approve-50-billion-for-ukraine-with-or-without-hungary-vows-von-der-leyen (17.1.2024)
18 https://yle.fi/a/3-11902316 (YLE 26.4.2021)
19 https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/3df9ae39-8496-4b1c-816b-cd8ead4f9af1 (IL 17.1.2024)
20 https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/aef1d5e4-3ce9-4e8b-b370-3d22a2b46158 (IL 15.12.2023)
21 https://www.washingtonpost.com/national-security/2024/01/26/ukraine-war-plan-biden-defense/ (26.1.2024)
22 https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/84bab1f1-0ccb-458f-80ad-70633e6f7012 (IL 18.1.2024)
Olli Kotro
