Olen syntyperäinen kuopiolainen. Olen käynyt kouluni Kuopiossa. Valmistunut ylioppilaaksi Klassillisesta lukiosta, lääkäriksi, lääketieteen tohtoriksi ja dosentiksi Kuopion yliopistosta.
Olen täysin meritoitunut tiededenialistiksi. Tai oppinut olemaan välittämättä “Asiantuntijoista”. Jos en olisi pitkälti libertaari, niin kieltäisin tuntijat. Faktat eivät välitä tunteista.
Viralliset tahot olivat sitä mieltä, että en saa puhua “koronakonsensusta” vastaan. Aivan kuin sellainen olisi ollut. Joten haastoin mokoman höpötyksen. Ja olin taas oikeassa. Far-right. Asiantuntijat ovat nyt tappiolla 37-0.
En usko globouteen. En mihinkään näistä trendikkäistä huolista. En Brysseliin, kaukaisemmista paikoista puhumattakaan. Helsinki on pilalla jo sekin.
En usko keskushallintoon. Enempää kuin on välttämätöntä. Hallinto, pakollinen paha, pitäisi olla hajautettu mahdollisimman paikallistasolle.
En itse asiassa edes halua “hallita”.
Ihmiset tietävät itse parhaiten mikä heille on parasta. Tässä tilanteessa, jossa Suomen – ja Savon – itsenäisyys on uhattuna, ellei jo mennyt, koen kuitenkin velvollisuudeksi puolustaa sitä, sen rippeitä.
Uudet tuulet puhaltavat jo maailmalla. Globous, ja kaikki uusmarxilainen hölynpöly ovat jo saattohoidossa. Sen näkee kun katsoo mitä maailmalla tapahtuu.
Sama muutos tulee väistämättä myös Suomeen ja silloin Suomi ei tarvitse vanhaa kaartia hoitamaan asioita kuten aina ennenkin. Se on äänestettävä ulos.
Isoisäni antoi henkensä sen puolesta, että Suomi olisi vapaa, eikä globojen temmellyskenttä. Miten sen jälkeen voisin valita sen, että en edes yritä tehdä asialle mitään?
En voi.
Siksi pyrin ehdolle. Sitoutumattomana. Vapauden liiton ehdokkaana, en sen toisen puolueen, eli Suomea hallitsevan yksipuoluejärjestelmän jostain näennäispuolueen riveistä.
Mikko Laakso
