Olen 52-vuotias perheenisä. Perheeseeni kuuluvat vaimo, kaksi alakouluikäistä lasta ja koira.
Työkokemusta minulla on 22 vuotta valtionhallinnossa virkamiehenä sisäministeriön hallinnonalalla.
Poliittista kokemusta minulla on eduskunta-avustajan ja eduskuntaryhmän (VKK) pääsihteerin tehtävistä 2022-2023. Olen myös hyvinvointialueen vaalilautakunnan varajäsen.
Kunnanvaltuutettuna, tahdon olla mukana takaamassa nurmijärveläisten yritysten, työntekijöiden ja lapsiperheiden elinvoimaisuuden. Verotuksen tulee pysyä maltillisena. Vain näin estetään haitallinen väestö- ja verokehitys. Taloudellisen elinvoiman tuomalla kantokyvyllä turvataan myös heikoimmassa asemassa olevien elämänedellytykset.
Rehellisiä työntekijöitä tulee arvostaa, olivat he kotoisin mistä tahansa. Peruskunnioitus muukalaista kohtaan ei kuitenkaan tarkoita, etteikö väestökehityksemme suurinta ongelmaa, kantaväestön alhaista syntyvyyttä, tulisi hoitaa lapsiperheiden elinolosuhteita kohentamalla.
Lasten kasvatus ja koulutus muodostaa usein suurimman menoerän kunnanbudjetissa.
Koulujen, päiväkotien, opettajien ja muiden kasvatusalan ammattilaisten palkat, sekä tilojen ylläpito ja materiaalit vievät Nurmijärvelläkin leijonaosan verovaroista.
Näin tuleekin olla, ja mielestäni se kertoo kunnan elinvoimaisuudesta.
Lapset ensin.
Olkaamme ylpeitä lintukodostamme, Aleksis Kiven kunnan impivaaralaisuudesta.
Nurmijärven kunta vastaanottaa seuraavan kiintiöpakolaisryhmän vuonna 2025. Lisäksi on ilmoitettu, että kunta myöntää vuonna 2023 20–25 lisäkuntapaikkaa tarvittaessa Ukrainan tilanteen vuoksi. Kotoutumispalvelut varautuu muutoksiin. Kunnan tehtävät lisääntyvät merkittävästi ja ne uudelleenorganisoidaan TE-palvelujen siirtyessä kunnan vastuulle. Kunnan vastuulle siirtyvät myös kotoutuja-asiakkaiden TE-palvelut.
Moraalisesti emme ole velvoitettuja sosiaali- ja maahanmuuttopoliittisten ratkaisujen ”taakanjakoon”. Vaikka kaikenlaiset säädökset määräävät kunnan toimimaan osana näitä mekanismeja, emme kaipaa pääkaupunkiseudun – tai maailman ylipäänsä – ongelmia Nurmijärvelle yhtään sen enempää kuin on pakko.
Itsestään ylpeässä kunnassa ”oma tupa – oma lupa” on ihan hyvä lähtökohta.
Verovarojen syytäminen muukalaisten elättämiseen ratkaisematta ongelmien juurisyitä heidän kotimaissaan on yksinkertaisesti väärin. Verotus on muutenkin orjuuttamista, koska se on pakottamista, mutta jos yksi elelee toisen selkähiellä, on se moraalisesti väärin.
”Joka ei työtä tee, ei sen syömänkään pidä”
– apostoli Paavalin toinen tessalonikalaiskirje, 3:10
Jos taas joku hyvää hyvyyttään, vapaaehtoisesti ja omine varoineen tahtoo hyväntekeväisyyttä harjoittaa, on se toki kristillisen lähimmäisenrakkauden mukaista.
Oman arvomaailmani ja politiikassa toimimiseni perusta on siis kristillinen näkemys yhteiskunnasta ja ihmisestä.
Ihmisen yksilönvapaus ja siihen liittyvä vastuunkanto tulee turvata, mutta heikoimmista pidetään huoli.
Niin kunnan kuin hyvinvointialueenkin politiikassa tämä tarkoittaa, että heikoimmassa asemassa olevien kuten vanhusten, sairaiden ja lapsiperheiden palvelut on turvattava, mutta myös elämäntapavalinnoista tulee ihmisen itsensä kantaa vastuu.
”Yrittämätöntä ei auta Jumalakaan.”
– suomalainen sananlasku
Suomalainen elämänmuoto on elvytettävä talonpoikaisella maalaisjärjellä kansallis-kristilliseltä pohjalta.
Suomalainen elämänmuoto on oman kulttuurin, arvopohjan ja historian pitämistä voimavarana, ei taakkana josta pitäisi irtautua, globalististen trendien mukaan tempautuen.
Olemme tästä vastuussa niin tuleville kuin menneillekin sukupolville.
Suomen kansan tulisikin vapautua sitä riistävistä vieraista ideologioista ja taloudelliset elinehtomme kuppaavista kolonialistisista rakenteista.
Kunnan lipputangoissa tulee liehua vain siniristi tai kunnanviiri.
EU:sta ja muista ylikansallisista himmeleistä tulevat normit ja säädökset eivät ole kritiikin yläpuolella. Tahtotila on valtiotasolla päästä niistä eroon.
Perustuslain mukaan valta Suomessa kuuluu kansalle.
Teppana Euro
FM, palveluasiantuntija, Nurmijärvi
