Suomalainen maatalous ei ole pelkkä elinkeino – se on huoltovarmuuden kivijalka, kulttuurin jatkumo ja kansallisen itsenäisyyden viimeinen käytännön taso. Nyt tämä kivijalka murenee silmiemme edessä.
Viljelijöitä puristetaan joka suunnasta. Polttoaineiden ja lannoitteiden hinnat ovat nousseet rajusti, eikä kustannuspiikki ole mikään ohimenevä häiriö – se on seurausta poliittisista valinnoista ja markkinoiden rakenteista, joissa tuottaja kantaa riskin mutta ei saa oikeudenmukaista korvausta. Samalla suomalainen naudanlihan tuottaja saa tuotteestaan vähemmän kuin kollegansa muualla Euroopassa. Tämä ei ole kilpailua – tämä on järjestelmällistä alihinnoittelua.
Maidontuottajien tilanne on erityisen hälyttävä. Tuottajahintoja on jälleen laskettu tilanteessa, jossa kustannukset eivät ole laskeneet – päinvastoin. Yhtälö on mahdoton: tuota enemmän, saa vähemmän, maksa enemmän. Tässä mallissa ei ole voittajia, on vain hitaasti kuihtuvia maatiloja.
Ja samaan aikaan turve – kotimainen, varma ja huoltovarma energialähde – on ajettu poliittisesti ahtaalle. Turpeen alasajo ei ole tapahtunut markkinaehtoisesti, vaan ideologisesti, välittämättä siitä, mitä se tarkoittaa maaseudun elinvoimalle tai energiaturvallisuudelle. Se on jättänyt jälkeensä tyhjiön, jota ei ole realistisesti korvattu.
Kaiken tämän keskellä viljelijät eivät ole jääneet hiljaisiksi. Tänään torstaina 9.4.2026 klo 11 Eduskuntatalolla kokoontuva Traktorimarssi on merkki siitä, että raja on saavutettu. Se ei ole pelkkä mielenosoitus – se on hätähuuto. Se on viesti päättäjille: nykyinen suunta ei ole kestävä.
Suomalainen ruoka ei synny kauppojen hyllyille itsestään. Se syntyy pelloilla, navetoissa ja ihmisten käsissä, jotka tekevät työtä vuoden jokaisena päivänä. Jos tämä työ tehdään kannattamattomaksi, seuraukset eivät jää maaseudulle – ne näkyvät jokaisen suomalaisen lautasella ja turvallisuudessa.
Tarvitaan rehellinen suunnanmuutos:
- Tuottajille on taattava oikeudenmukainen osuus arvoketjusta
- Kotimaisen tuotannon kustannuskriisiin on vastattava konkreettisilla toimilla
- Energiapolitiikassa on palautettava realismi ja huoltovarmuus etusijalle
- EU-tason sääntelyä on tarkasteltava Suomen erityisolosuhteiden näkökulmasta
Kyse ei ole tukien kerjäämisestä. Kyse on siitä, annetaanko suomalaisen ruoantuotannon elää vai annetaanko sen kuolla hallitusti byrokratian ja lyhytnäköisten päätösten alle.
Suomi ei voi syödä pelkkiä periaatteita. Se tarvitsee ruokaa – ja sen tuottajia.
Nyt on aika päättää, kumman puolella ollaan.
Vapauden liiton puoluehallitus
