Koulutusohjelma

Koulutusohjelma

Vapauden liitto r.p

1. Arvio koulutuksen nykytilasta

Suomi on menettänyt asemansa koulutuksen edelläkävijämaana. Suomen koulujen oppimistulokset ovat laskeneet kaikilla tasoilla. Pisa-tulokset heikkenevät vuosi vuodelta ja lisäksi olemme pudonneet OECD- maiden vertailussa akateemisesti koulutettujen määrässä alimpaan neljännekseen. Väestön koulutustason lasku heijastuu väistämättä Suomen kilpailukykyyn, sillä Suomen kilpailukyvyn edellytyksenä on pidetty juuri koulutuksen ja tutkimuksen korkeaa tasoa.

Syyt koulutuksen ja sitä kautta kilpailukyvyn alenemiseen löytyvät rahoituksen sekavuudesta. Resurssien vähyys sekä niiden vääränlainen kohdentaminen ja sitä kautta työolojen muuttuminen ovat saaneet huomattavan osan opetusalan ammattilaisista harkitsemaan alanvaihtoa.

Koulujen ja oppilaitosten tulee hankkia erilaisia hankerahoituksia, jotka usein vähennetään perusrahoituksesta. Hankehakemukset ja niiden raportointi työllistävät oppilaitosten johtoa ja opettajia ja voimavarat varsinaiseen opetukseen vähenevät. Hankerahoituksella toimiminen ei ole pitkäjännitteistä, sillä ne ovat määräaikaisia ja niitä on haettava toistuvasti ja perusrahoituksen leikkausten vuoksi joudutaan pakkokierteeseen hankkeiden hakemiseksi. Määräaikaisten hankerahoitusten turvin kouluihin palkataan erilaisia hankeasiantuntijoita, jotka entisestään hajauttavat koulun toimintaa. Tällaisesta ”hankehumpasta” ja sen aiheuttamista ongelmista opettajien työoloihin on mm. opettajien ammattijärjestöön OAJ:hin viestitty kentältä.

Toinen koulun iso ongelma on inkluusio eli pyrkimys integroida erityishuomiota kaipaavat koululaiset osaksi koulun opetusryhmiä. Tässäkin törmätään kuntien koulujen resurssipulaan, sillä koulujen opetusryhmien koot ovat kasvaneet ylisuuriksi, oppilaiden jakotunteja äidinkielessä, kielissä sekä matematiikassa on vähennetty ja jopa lopetettu. Paitsi että ideologinen tavoite tasapäistää oppilaat ei hyödytä heidän kehittymistään, se heikentää opetuksen laatua sekä kuormittaa opettajia. Heikoimmille, luokkaan integroiduille oppilaille opettajat joutuvat eriyttämään opetusta paloittelemalla opetusta, ottamaan huomioon oppilaan eritystarpeita sekä erilaisia vaatimuksia muihin oppilaisiin nähden. Varsinaiselle opetukselle jää jatkuvasti vähemmän aikaa erityishaasteiden kuormittaessa kasvatusalan ammattilaisia.

Uusi opetussuunnitelma painottaa monia hienoja asioita, kuten toiminnallisuus, itseohjautuvuus, vastuun ottaminen, ilmiöoppiminen, digitaalisuus, arviointitavan muuttuminen ja avoimet oppimisympäristöt.

Uudistukset tuovat myös haasteita ja vaativat lisäresursseja. Opettajat voivat vapaasti soveltaa uutta opetussuunnitelmaa, mikä voi johtaa hyvin erilaisiin ratkaisuihin ja sitä kautta epätasa-arvoisiin lopputuloksiin ja jopa jonkin osa-alueen puutteelliseen oppimiseen.

Itseohjautuvuudessa tulee huomioida oppilaan ikätaso, avoimet oppimisympäristöt vaativat kovasti suunnittelua ja avointa mieltä ja myös uusi arviointitapa edellyttää opettajilta uudenlaista osaamista ja resurssia. Poliitikot, virkamiehet ja asiantuntijat puoltavat muutoksia, mutta uudistusten vaikutuksia ei aina osata arvioida oikein, eikä kentän ääntä useinkaan kuunnella. Päättäjillä pitäisi olla aitoa osaamista ja kokemusta.

Perusopetuksen yksittäisen oppilaan saaman opetusajan systemaattista vähenemistä on vaikea esittää päättäjille, koska se ei näy koulujärjestelyissä helposti ulospäin. Valtakunnallisten ja kansainvälisten vertailutulosten heikkeneminen on kuitenkin huolestuttava merkki epäonnistuneesta kokeilusta. Perusopetuksen päättävän nuoren luku- ja kirjoitustaito sekä matemaattinen osaaminen on heikkoa. Näihin perusasioiden oppimiseen tulee päättäjien pystyä vaikuttamaan.

Kuntien koulujen perusrahoitus on saatava kuntoon, varhaiskasvatuksen- ja opetusryhmien ikäkausien mukaiset opetusryhmäkoot pitää tehdä lakisääteisesti velvoittaviksi (ei ylisuuria ryhmiä) sekä palauttaa erityisopetusta tarvitseville oppilaille riittävät resurssit pienryhmäopetukseen. Integraatio-oppilaiden sijoittaminen joissakin tapauksissa perusryhmiin on mahdollista silloin, kun oppilaalla on siihen tarvittavat edellytykset toimia ja edistyä opetusryhmässä opetusta häiritsemättä. Kuntien toimintaa on seurattava siinä, että perusrahoitukseen osoitetut rahat todellakin käytetään juuri oikeaan osoitteeseen.

Huonoissa käytöstavoissa ja koulukiusaamisessa heijastuvat myös kotien ongelmat, sillä joissakin tapauksissa vanhemmat ovat voimattomia lastensa kasvattamisessa. Huonot käytöstavat näkyvät rauhattomuutena, kiusaamisena ja opettajien väsymisenä. Näihin asioihin pitää pystyä vaikuttamaan kodin ja koulun vahvalla yhteistyöllä. Kouluihin rantautuneet kiusaamisen vastaiset ohjelmat, kuten Kiva-koulu järjestelmä eivät toimi ilman systemaattista resurssointia asioihin. Rahoja käytetään palveluiden ja materiaalien hankintaan, mutta koulujen henkilöstön resursointiin ei riitä enää rahoitusta.

Yhä useampi nuori masentuu, syrjäytyy ja voi huonosti. Tämä näkyy koulumaailmassa epämääräisinä poissaoloina. Oppilashuollolliset toimenpiteet ja niihin ennakoidut oikea-aikaiset soveltavat toimenpiteet maksavat itsensä takaisin, joten tähänkin tarvitaan kohdistettuja resursseja sekä koulutusta. Nuorten neuropsykologisten ongelmien juurisyyt tulisi selvittää ja pyrkiä hoitamaan niitä ennakoivasti sen sijaan, että aletaan kouluttaa enenevissä määrin erityispedagogeja.

Opettajainkoulutusta pitää uudistaa, jotta jokaisella perusopetuksen opettajalla on kyky ryhmänhallintaan, yksilön huomioimiseen, opetussuunnitelman sisäistämiseen jne. Kuntien koulujen opetushenkilöstön täydennyskoulutukseen pitää saada suunnitelma siten, että jokaisen opettajan kuuluu asianmukaisesti kouluttautua. Luokanopettajien ja aineenopettajien roolit on kuitenkin pidettävä erillään, opettajiakaan ei pidä pyrkiä keinotekoisesti yhdenmukaistamaan yhteen muottiin. Esimerkiksi luokanopettajat, jotka ovat kaksoiskelpoisia matematiikassa, eivät kuitenkaan voi korvata matematiikan aineenopettajaa täysimääräisesti. Suomen korkea koulutustaso on perinteisesti pohjautunut yläluokilla eri oppiaineisiin perehtyneiden aineenopettajien antamaan laadukkaaseen opetukseen.

Peruskoulutuksen tason heikentyminen erityisesti matematiikan, fysiikan ja äidinkielen perusasioiden hallinnassa vaikuttaa korkeakoulutuksen tason heikkenemiseen pitkällä tähtäimellä. Nykyiset tavoitteet korkeakoulutettujen määrän nostamisesta jopa 50 %:iin ikäluokasta eivät ole realistisia, jos korkeakoulututkintojen taso halutaan pitää edes nykyisellä tasolla ja koulutuksen kestoa ja opetusresursseja ei lisätä. Tavoitteet on asetettava oikealle tasolle ja resurssit sellaisiksi, että tavoitteet on mahdollista saavuttaa.

Korkeakoulujen rahoitus perustuu liikaa määrällisiin tavoitteisiin laadun kustannuksella. Tutkintojen lukumäärän painottaminen rahoitusperusteissa voi johtaa tutkintojen tason heikkenemiseen; on hyväksyttävä heikompia suorituksia, jotta saadaan tavoitteiden mukaisia tutkintomääriä. Lisäksi korkeakoulujen keskinäinen kilpailuasema määrällisten tavoitteiden saavuttamiseksi voi myös johtaa tutkintojen laatutason heikkenemiseen. Edellä mainittu peruskoulutuksen tason heikkeneminen yhdessä rahoitusmallin vääristymän kanssa johtaa ennen pitkää suomalaisen koulutustason laskukierteeseen. Korkeakoulutuksen määrälliset tavoitteet on asetettava oikeaan tasoon suhteessa ammatillisen koulutuksen tavoitteiden kanssa ja rahoituksen on vastattava näitä tavoitteita.

2. Puolueen ehdotukset toimenpideohjelmaksi tilanteen korjaamiseksi ja koulutuksen eheyttämiseksi

On tärkeää mukauttaa koulutusta tekniikan kehittyessä, mutta digitalisaation orjuuttamien lasten ei kuulu ohjata yhteiskunnallista suuntaa. Tulevaisuuden muutosnäkymät huomioiden on palattava perusasioiden äärelle ja varmistettava, että jokainen peruskoulun käynyt taitaa suomen kielen käsin kirjoittamisen, päässä laskemisen, yhteen asiaan keskittymisen sekä toisten ihmisten kunnioittamisen.

Oikeus oppia kuuluu kaikille, joten yhdenkään lapsen koulutie ei saa päättyä kiusaamisen johdosta.

Kasvatusalan ammattilaiset, saati oppilaat eivät hyödy palkankorotuksista, vaan opetuksen lisäresursseista ja siitä, että opettajat eivät väsähdä kaiken tarpeettoman paperityön, jatkuvan uuden oppimisen sekä lisääntyvän kasvatusvastuun vuoksi.

• Vähennetään byrokratiaa sekä jatkuvaa pakkouudistamista, joka syö taloudellisia resursseja ja vie kasvatusalan ammattilaisilta fokusta pois itse asiasta eli laadukkaasta opettamisesta.
• Otetaan koulumaailmassa askel taaksepäin: Palataan opetussuunnitelmassa perusasioiden äärelle.
• Vähennetään digitalisaatiota.
• Turvataan kaikille mahdollisuus rauhalliseen työskentelytilaan.
• Pienennetään ideologioiden roolia opetuksessa.
• Laitetaan kiusaamiskulttuurille stoppi riittävällä auktoriteetilla ja näkyvillä seuraamuksilla. Palautetaan kouluille ja opettajille kurinpidollisia oikeuksia ja mahdollisuuksia.
• Eriytetään molempiin suuntiin ja panostetaan luontaisten vahvuuksien löytämiseen ja tukemiseen.
• Keskitytään opettamaan tiedettyjä faktoja eikä anneta ideologioiden värittää opetusmateriaaleja.
• Opetetaan oppimista, ei ulkoa muistamista.
• Otetaan itseohjautuvuus, ilmiöoppiminen, monialainen ryhmätyöskentely jne. osaksi ylöspäin eriyttävää koulutusta – ei osaksi perusopetusta.
• Lopetetaan integraation ja inkluusion tavoittelu niin kauan, kuin siihen ei ole tarvittavia resursseja. Keinotekoinen tasapäistäminen ei palvele ketään. Panostetaan mieluummin siihen, että jokaiselle lapselle löytyy sen tasoinen ryhmä, jossa on mahdollista toimia omien haasteiden ja vahvuuksien puitteissa. Se lisää onnistumisen elämyksiä, mikä osaltaan kasvattaa sisäistä motivaatiota ja johtaa parempiin oppimistuloksiin.
• Panostetaan ohjaajien käyttöön kouluissa. Esim. alakouluun eri luokkia kiertävä ohjaaja auttamaan käytännön asioissa, jotta opettaja voi keskittyä olennaiseen. Opettajaa sitoo vastuukysymys, mikä tekee systeemin todella hitaaksi ja kömpelöksi käytännössä, jos ei lisäkäsiä ole käytettävissä.
• Korostetaan käytännönläheisiä taitoja; oppiaineiksi elämäntaidot, luonnon antimien hyödyntäminen sekä talousoppi.
• Laitetaan puhelimet oppitunneiksi kiinni. Sillä turvaamme opintorauhan kaikille sekä säteilyvapaan ympäristön, mikä osaltaan voi vähentää mm. keskittymishäiriöitä, migreenejä jne. Lisäksi se pienentää myös mobiiliverkkojen energiankulutusta.
• Tarjotaan osana lähdekriittisyyttä ja medialukutaitoa koulutus siitä, miten sosiaalinen media pyrkii ohjaamaan ajatuksia, lisäämään ulkonäköpaineita sekä arvoja rapauttavia vaikutteita. Tuetaan kannustimilla ruutuajan vähentämistä.
• Turvataan mahdollisimman hyvä sisäilma panostamalla tuulettuvuuteen ja hapensaantiin – ilmanvaihtokuluista ei säästetä. Purkutuomion saaneista tiloista ei siirretä MITÄÄN uusiin tiloihin. Pidetään kouluissa kokolattiamatot ja pehmeät materiaalit minimissä.
• Panostetaan laadukkaaseen ja monipuoliseen kouluruokaan; suositaan tuoretta ja kotimaista, vältetään e- koodattua einesruokaa.

Ammatillisen opetuksen panostukset: Laadukas lähiopetus ja työssäoppiminen yhdistetään toimialakohtaisesti, tarkkaan harkiten kaikki erityispiirteet. Kaikessa työharjoittelussa on varottava
houkutusta ilmaisen työvoiman käyttöön sekä oppilaalla tulee olla myös työnantajayrityksen ulkopuolinen yhdyshenkilö. Näin voidaan taata laadukas opetus ja ohjaus sekä tasata työnantajayritysten ohjaajien eroja.

Yläkoulun oppilaanohjauksessa olisi priorisoitava luontaista kiinnostusta

sen sijaan, että kaikki arvosanoiltaan menestyneet ohjataan periaatteen vuoksi korkeakouluun.

Koulutuksessa ideologioiden roolia vähemmälle ja puolueeton ammatillisuus kunniaan. Erityisesti yliopistoissa äärivasemmistolainen woke-ideologia uhkaa jo vaarantaa akateemisen vapauden sekä sananvapauden. Yksikään gradu tai opinnäytetyö ei saa jäädä julkaisematta siksi, että se ei tue yhteiskunnallista konsensusta.

Suomalaisille on löydyttävä riittävät resurssit laadukkaisiin opintoihin ennen maahanmuuttajien vieraskielistä kouluttamista tai kehitysmaiden koulutukseen panostamista.

Joskus muutama askel taaksepäin voikin olla monta askelta eteenpäin.