Suomen itsenäisyys ja suvereniteetti on ollut minulle tärkeä aihe koko poliittisen urani ajan. Maamme ja kansamme ovat historiansa aikana kokeneet kovia, erityisesti vieraan vallan alla. Ainoastaan itsenäisinä voimme turvata Suomelle ja suomalaisille vauraan, vakaan ja rauhallisen tulevaisuuden. On tärkeää sanoa ääneen, että Suomen EU-jäsenyys ei ole yhteensopiva maamme itsenäisyyden ja hyvinvoinnin kanssa. Siksi Suomen EU-erosta on jälleen alettava puhua suoraan ja äänekkäästi.
Syyt EU-vastaisuudelleni
Suomen kehitys on ollut yhtä alamäkeä koko vuonna 1995 alkaneen EU-jäsenyyden ajan. Euroopan unionin vuoksi Suomen lainsäädäntö ei enää ole ensisijaisessa asemassa maassamme, oma rahayksikkömme markka on korvattu vieraalla valuutalla, emme saa enää solmia omien talousetujemme mukaisia kauppasopimuksia, meillä ei enää ole itsenäistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, emmekä enää saa kerätä rajoiltamme tullituloja itsellemme. Tämän johdosta Suomen valtio leikkaa vähävaraisilta, heikentää hyvinvointipalveluita ja asettaa myyntiin valtionyhtiöitä.
Nykypäivänä on muodikasta pelotella Venäjän uhalla Suomen itsenäisyydelle ja hyvinvoinnille. Edellä kuvatun perusteella mieleni tekee kuitenkin kysyä, mikä sitä itsenäisyyttä voi enää uhata, jos sitä ei ole ensinkään jäljellä.
Suomella ei enää ole omaa valuuttaa, vaan vanhan markkamme tilalla on meille vieras euro. Euro on todella ongelmallinen valuutta Suomelle monesta syystä. Ensiksi sen arvo ei jousta Suomen kansantaloudellisten etujen mukaisesti. Tämän vuoksi taloudellisissa shokkitilanteissa ainoa keino reagoida taloudelliseen tilanteeseen on tehdä sisäinen devalvaatio, mitä Suomen nykyinen hallitus on tekemässä leikkauslistoineen. Toiseksi, eurojäsenyys sitoo Suomen järjettömiin tulonsiirtoihin euromaille, jotka eivät muuten pärjää osana euroaluetta. Kukaan ei kuitenkaan ole ehdottanut taloudellisiin vaikeuksiin joutuneelle Suomelle tukipakettia, mikä kertoo maamme asemasta EU:n pahnanpohjimmaisena. Kolmanneksi, oman valuutan puute estää aktiivisen rahapolitiikan, mikä on suuri este tehokkaan talouspolitiikan osana.
Euroopan unionin osana Suomi on häviävän pieni ja syrjäinen periferia ja raja-alue. EU:a hallitsevat suuryhtiöiden eturyhmät ja suurimmat jäsenvaltiot. Näiden voimakkaiden ja vaikutusvaltaisten tahojen näkökulma Suomen kehittämiseen voi olla aivan erilainen kuin mitä suomalaiset itse ajattelevat. Ulkomaisen suurpääoman edustajien mielestä, koko EU-alueen näkökulmasta, voi olla hyvä ajatus, että koko Suomi on jätetty luontoreservaatiksi ja luonnonvarojen hyväksikäyttöalueeksi. Suomen aluetta on kuitenkin jo tuhansia vuosia asuttanut suomen kieltä puhuva Suomen kansa, jolla on omat etunsa. Meidän suomalaisten itsemme tulee tehdä omaa maatamme koskevat päätökset.
EU:ssa panoksena ei ole ainoastaan Suomen poliittinen itsenäisyys ja taloudellinen hyvinvointi, vaan koko Suomen kansan olemassaolo. Mikäli maamme jää eurooppalaiseksi periferiaksi siten, että Suomen alueen päätökset tehdään Länsi-Euroopan valtakeskuksissa suurpääomaa ja suuria jäsenvaltioita hyödyttävällä tavalla, kasvaa suomalaisten into muuttaa poliittisiin ja taloudellisiin keskuksiin. Mikäli Suomen omalla poliittisella järjestelmällä ei enää ole merkitystä, vähenee myös suomen kielen arvostus ja käyttöala. Suomen kielen, suomalaisen kulttuurin ja siten koko Suomen kansan tulevaisuuden voi pelastaa ainoastaan se, että Suomessa on omat keskustansa ja periferiansa sen sijaan, että koko Suomi on Länsi-Euroopan näkökulmasta kaukainen ja syrjäinen periferia.
Eurovaalit 2024 on mahtava tilaisuus koota Suomen itsenäisyyttä kannattavien ihmisten rivit ja aloittaa kampanja Suomen EU-eron puolesta. EU-ero voi tapahtua joko Suomen eroilmoituksella tai EU:n hajoamisella sisäisen kriisin johdosta. Pääasia on, että Suomen politiikkaan ilmaantuu tahoja, jotka haastavat Euroopan unionin järjestelmän kokonaisuudessaan ja valmistelevat suomalaisia jo etukäteen ajatukseen EU-erosta ja paluusta itsenäisen kansallisvaltion aikaan.
Tapani vaikuttaa Euroopan parlamentin jäsenenä
Olen ollut Euroopan parlamentin jäsen vuodesta 2019 lähtien. Sinä aikana olen verkostoitunut tehokkaasti EU-kriittisten poliittisten vaikuttajien ja Suomen teollisuusvaikuttajien kanssa sekä oppinut tuntemaan Euroopan parlamentin luonteen. Toisin kuin Suomessa yleisesti luullaan, Euroopan parlamentti ei ole tavallinen parlamentti. Sitä ei voi verrata kansallisvaltion parlamenttiin, koska sillä ei ole aloiteoikeutta lainsäädäntöön. Euroopan parlamentin osana onkin ottaa kantaa epädemokraattisen byrokratiahirviö Euroopan komission mitä hulluimpiin aloitteisiin, hyväksyen tai hyläten ne. Tämän lisäksi Euroopan parlamentin tehtävänä on julkaista maailmoja syleileviä julkilausumia mitä hölmöimmistä aiheista.
Suomessa EU-fanaattinen media nostaa usein esille suomalaisten meppien ”vaikutusvallan” Euroopan parlamentissa. Pohjana näille arvioille on käytetty suomalaisten meppien rooleja mietintöjen tai lausuntojen raportoijina tai varjoraportoijina. Suomen valemedian aihetta koskevat jutut ovat täyttä roskaa. Euroopan unionin poliittista järjestelmää hallitsevat suuryhtiöiden eturyhmät ja suurimmat jäsenvaltiot, joiden edut suomalaisten meppien tulee ottaa huomioon toimiessaan Euroopan parlamentin raportoijina. Tältä pohjalta on täysin mahdotonta, että suomalainen meppi saisi mitään Suomen etujen kannalta hyödyllistä aikaan lähtiessään eurooppalaisten herrojen kanssa marjaan. Tämän vaalikauden erityisesti metsätalouspolitiikkaan liittyvät Euroopan parlamentin päätökset selvästi todistavat tämän. Sen vuoksi on myös perusteltua, että EU-vastainen kansallismielinen poliitikko ei edes pyri sopeutumaan EU-federalistien rakkaaseen järjestelmään, vaan pyrkii laittamaan kapuloita sen rattaisiin ja häiritsemään järjestelmää kaikin tavoin.
Euroopan parlamentin rooli korostuukin edellä mainittujen näkökulmien vuoksi viestintäareenana. Euroopan parlamentin jäsenen on mahdollista viestiä omalle kannattajakunnalleen omassa kotimaassaan tavalla, joka vaikuttaa kotimaan poliittiseen mielipiteeseen antaen painetta kohti hullujen EU-päätösten hylkäämistä ja kypsyttäen kansalaisia ajatukseen EU-erosta.
1. Viestintäoperaatiot. Pidän Euroopan parlamentin täysistunnoissa ja valiokuntien kokouksissa puheita niistä vahingollisista suunnitelmista, joita EU-järjestelmällä on Suomea ja suomalaisia kohtaan. Julkaisen myös videoita ja kirjoituksia EU-järjestelmän tärkeimmistä kehityskuluista.
2. Valiokuntavaikuttaminen. Selvä enemmistö Euroopan parlamentin jäsenistä ovat EU-liittovaltiota fanaattisesti rakentamaan pyrkiviä federalisteja. Tämän vuoksi EU-vastaisella Suomen itsenäisyyttä kannattavalla mepillä on lähtökohtaisesti hyvin vähän mahdollisuuksia saada aikaan suomalaisten etujen kannalta suotuisia tuloksia. Seuraan kuitenkin vastuuvaliokuntieni työtä, vastustan parhaani mukaan sen suomalaisia vahingoittavia linjauksia ja tiedotan näistä eri viestintäkeinoin äänestäjäkunnalleni.
3. Sidosryhmäverkostoituminen. EU-päätöksenteko vaikuttaa vahingollisesti Suomen teollisuudenaloihin. Ensimmäisen meppikauteni aikana minulla on ollut rakentavaa yhteistyötä erityisesti Suomen metsäteollisuuden edustajien kanssa. Haluan pitää heidät selvillä siitä, mitä EU-järjestelmässä heidän aloillaan tapahtuu.
Miksi perussuomalaisten ”EU-riittisyys” ei riitä?
Minulla ja perussuomalaisilla oli pitkä yhteinen historia. Jo jonkin aikaa kuitenkin oli selvää, että tiemme tulisivat erkanemaan ennemmin tai myöhemmin. Tärkein syy tälle on se, että perussuomalaisista on tullut EU-myönteinen puolue, joka muodon vuoksi esittää äänestäjilleen ”EU-ritiikkiä”. Omasta mielestäni Suomen pelastamiseksi tarvitaan kuitenkin suoraa EU-vastaisuutta.
Parhaimpana muistonani perussuomalaisista mielessäni on Jyväskylän vuoden 2017 puoluekokous, jossa saimme kammettua vallasta perussuomalaiset arvot vallanhimossaan pettäneen Timo Soinin puheenjohtajan paikalta. Tulevaisuus näytti kirkkaalta. Uusi puheenjohtaja Jussi Halla-aho nautti puolueen ylivoimaisen enemmistön keskuudessa luottamusta ja kunnioitusta ja Soinin smurffien lähtö puolueesta ainoastaan vahvisti sitä.
EU-politiikkaan liittyvän ryhtiliikkeen piti olla olennainen osa Jussi Halla-ahon johdolla tapahtuvaa muutosta. Tätä korosti se, että Halla-aho lupasi perussuomalaisten kannattajille ennen puoluekokousta Maaseudun Tulevaisuudelle antamassa haastattelussaan (14.3.2017) ajaa perussuomalaisten puheenjohtajana Suomen EU- ja euroeroja. Perussuomalaisista oli nyt tullut täysiverinen kansallismielinen puolue, ajatteli silloin moni.
Pettymys muodostui kuitenkin suureksi, kun selvisi Halla-ahon EU-eropuheiden jääneen tyhjiksi lupauksiksi. Pian alkoivat puheet siitä, että EU-ero ei ollut ”realismia”. Vaikka maahanmuutossa valtavirtapuolueiden linja oli ollut kaukana Halla-ahon omasta, ei hän koskaan ollut ajatellut, että maahanmuuttopoliittinen muutos olisi epärealistinen. EU:n elpymispakettiakin perussuomalaisten kansanedustajat tuntuivat vastustaneen enää muodon vuoksi. Siksi, että sattuivat juuri silloin olemaan oppositiossa.
Riikka Purran tultua puheenjohtajaksi perussuomalaisten EU-myönteinen muutos kiihtyi. EU-aihe näytti keikkuneen puolueen aiheiden mukana ainoastaan hyvän eduskuntavaalituloksen varmistamiseksi. Vaalien jälkeen Purra on valtiovarainministerinä matkustellut euroryhmän kokouksissa kritisoimatta sanallakaan euroa, joka on luonut taloudellisia ongelmia Eurooppaan. Valtiovarainministerinä Purra näyttää tekevän leikkauksia vähävaraisille suomalaisille siksi, että Suomi voisi jäädä euroalueen jäseneksi. Timo Soinin ajoista tämäkin asia on Purran valtakautena kääntynyt päälaelleen!
Perussuomalaiset on alkanut puhua pehmoisia EU:n ”uudistamisesta”. Puolueen mielestä EU tulisi ”palauttaa” valtioidenväliseksi yhteistyöjärjestöksi, joksi EU alun perin sen mukaan piti jäädä. Perussuomalaisten näkemyksissä on kaksi heikkoutta. Ensimmäiseksi se, että EU:n uudistaminen hallitustenvälisempään eli vähemmän federalistiseen suuntaan on käytännössä mahdotonta. EU:n perussopimuksia on mahdollista muuttaa ainoastaan yksimielisesti. Sen vuoksi yksikin jäsenvaltio, joka vastustaa esimerkiksi EU:n sisäisen tulonsiirtojärjestelmän keventämistä tai Euroopan komission keskeisen aseman purkamista, onnistuu pysäyttämään koko hankkeen. Toisena heikkoutena on se, että EU-projektin alkuperäisenäkin tavoitteena on luoda Eurooppaan yksi yhteinen suurvalta. EU:n voi siten joko hyväksyä, samalla liittovaltioajatuksen hyväksyen, tai jättää se, kuten Sveitsi ja Norja ovat tehneet.
Perussuomalaiset on lähtenyt myös puhtaan EU-federalistiselle linjalle. Tämä on ilmennyt puolueen tukena määräenemmistöpäätösten lisäämiselle EU:n ulko-, turvallisuus- ja puoluepoliittisessa päätöksenteossa. Samassa yhteydessä perussuomalaiset ovat alkaneet kritisoida EU:n kansallismielisimmän jäsenvaltion Unkarin täysin EU:n sääntöjen ja sopimusten mukaista äänestyskäyttäytymistä EU-neuvoston kokouksissa. Olen täysin hämmentynyt, onko perussuomalaisten nykyisenä tavoitteena muuttaa EU:a federalistisempaan vai hallitustenvälisempään suuntaan. Voi vain kuvitella, kuinka pyörällä päästään on tavallinen äänestäjä Suomessa.
Perussuomalaisten EU:n tulonsiirtoja kritisoiva linja on jäänyt pölhöpopulismin asteelle samalla, kun puolue muutoin kannattaa EU-järjestelmää. Monen EU-jäsenvaltion, erityisesti Etelä- ja Itä-Euroopassa, keskeinen motivaatio EU-jäsenyydelleen ovat ne tulonsiirrot, joita ne EU:lta saavat. Perussuomalaiset nostavat EU:n myönteisinä saavutuksina esille Ukraina-tuen. Ovatko he kuitenkaan pohtineet, olisivatko monet Euroopan maat olleet valmiita antamaan taloudellista ja sotilaallista apua Ukrainalle sekä asettamaan Venäjälle pakotteita ilman elvytyspakettia?
EU-järjestelmälle antamassaan tuessa perussuomalaiset eivät ymmärrä, kuinka paljon EU-lait jo tällä hetkellä rajoittavat Suomen demokratiaa ja lainsäädäntövapautta. Maahanmuuttopolitiikasta ääntä pitäville perussuomalaisille ei riitäkään Suomen maahanmuuttopoliittisen muutoksen aikaansaamiseksi edes sopu hallituskumppaniensa kanssa linjavalinnoista. Sen jälkeen monet EU-tason lait ja säädökset estävät maahanmuuttolainsäädännön kiristämisen kansallisella tasolla. Tämän vuoksi EU-ero on välttämätön myös maahanmuuttopoliittisen uudistuksen toteuttamiseksi.
Perussuomalaisista on tullut kokoomuksen apupuolue. Hallituksessa perussuomalaiset on vaikenemaan EU-jäsenmaksujen selvän korotuksen. On todennäköistä, että hallituksessa perussuomalaiset joutuvat myös kannattamaan uusia EU-tukipaketteja muille EU-jäsenvaltioille. Perussuomalaisten status edes EU-kriittisenä poliittisena liikkeenä on mennyttä aikaa.
Johtopäätökset – EU:a kaatamaan
Elämme Suomen itsenäisyyden kannalta kohtalokkaita hetkiä. EU haluaa muodostua suurvallaksi ja lakkauttaa jäsenvaltioidensa itsenäisyyden. Yhä uudet EU-maksut ja -säädökset hankaloittavat tavallisten ihmisten elämää ja heikentävät heidän elintasoaan.
Eurovaaleissa 2024 on viimeisiä hetkiä aloittaa EU-vastainen kansanliike ja koota Suomen itsenäisyyttä kannattavien ihmisten rivit yhteen. Vaikka Suomen EU-mielinen valemedia pyrkii manipuloimaan ihmisten mieliä, on maailma yhä kansallisvaltioiden. Suomen itsenäisyyttä kannattavien ihmisten moraalia kohottaa tieto siitä, että EU on yhä ainoa alueellisen integraation yhteistyöhanke, jonka tarkoituksena on muodostua valtioksi. EU:n esimerkkiä ei ole seurannut yksikään toinen integraatiohanke maailmassa. Jos EU olisi niin mahtava menestystarina, niin eikö sitä silloin kopioitaisi ympäri maailman?
EU- ja eurojärjestelmä ovat heikkoja. Niiden heikkouksia on pyritty peittelemään EU-lain vastaisen määrällisen elvytyksen eli suomeksi sanottuna rahan painamisen avulla. Suuri mahdollisuus Suomen itsenäisyyden kannattajille on, että eurojärjestelmä alkaa hajota seuraavan Euroopan parlamentin kauden aikana. Eurojärjestelmän romahtaminen johtaisi todennäköisesti myös koko EU:n hajoamiseen.
Euroopan parlamentin jäsenenä haluan puolustaa Suomen itsenäisyyttä ja taloudellisia etuja eli käytännössä vastustaa EU:n vallan levittämispyrkimyksiä sekä uusia kalliita ja muutoin vahingollisia EU-lainsäädäntöehdotuksia. Brysselin ja Strasbourgin pääkallopaikoilta haluan raportoida äänestäjilleni EU:n hajoamista edistävistä paineista, jotta Suomi osaa parhaalla mahdollisella tavalla sopeutua paluuseen valtiolliseen itsenäisyyteen.
Euroopan parlamentissa seuraan ja raportoin eniten seuraavista aiheista:
1. Metsäpolitiikka
2. EU-integraation syventämispyrkimykset
3. EU-tukipaketit
4. EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka
Teuvo Hakkarainen
Euroopan parlamentin jäsen
