Suomen nykyisessä eläkejärjestelmässä on lukuisia suuria vikoja:
- Järjestelmä on säädetty lailla tehottomaksi. Eläkerahastojen sijoitettujen varojen vaaditaan olevan ’tuottavasti ja turvaavasti’ sijoitettuja. Tätä tulkitaan siten, että se johtaa väärään sijoitusten jakaumaan.
- Nykyinen järjestelmä hukkaa noin 10 miljardia euroa varoja vuosittain, kun verrataan varojen nykytuottoa siihen, mitä ne tuottaisivat, jos sijoitusten paino olisi täysin osakkeissa. Lähes 40% sijoituksista on joukkovelkakirjoissa. Kun tehdään pitkäaikaista sijoitustoimintaa, on sijoitusten painon oltava lähes sataprosenttisesti osakkeissa. Joukkovelkakirjat tuottavat tästä vain murto-osan. Osittain tämä pätee myös kiinteistösijoituksiin, joskin kiinteistöt tuottavat historiallisesti sentään puolet osakemarkkinoiden keskituotosta pitkällä aikavälillä. Osakemarkkinoiden keskituotto on ollut viimeiset sata vuotta noin 10% vuosittain kun kiinteistöissä on päästy keskimäärin 5% keskituottoon ja joukkovelkakirjoissa noin 3% keskituottoon. Nykyinen järjestelmä hukkaa noin 10 miljardia euroa varoja vuosittain, kun verrataan varojen nykytuottoa siihen, mitä ne tuottaisivat, jos sijoitusten paino olisi täysin osakkeissa.
- Järjestelmään kerätyt varat eivät ole eläkevakuutetun omassa hallinnassa. Tämä korostuu erityisesti tilanteessa, jossa kansalaisella olisi pakottava tarve saada varoja, esimerkiksi kalliin syöpähoidon vuoksi. Ääritapauksissa kyse on elämästä ja kuolemasta.
- Eläkejärjestelmälle paras asiakas on sellainen henkilö, joka maksaa 65-vuotiaaksi mahdollisimman paljon eläkemaksuja ja kuolee sitten. Vakuutusyhtiö saa pitää rahat. Melkoinen intressiristiriita!
- Eläkevakuutetun lapset eivät peri yleiseen eläkejärjestelmään maksettuja varoja. Yksityisissä eläkesijoituksissa on toisin.
- Kilpailu eläkevarojen sijoittamisesta puuttuu lähes täysin. Julkisissa eläkerahastoissa olevia varoja voidaan suhmuroida eläkerahastojen johtajien ja vallassa olevien poliitikkojen mielen mukaan. On nähtävissä jo, että järjettömiin vihreisiin ’tulevaisuusinvestointeihin’ ollaan tuhlaamassa miljardeja. Kilpailu saisi nämä mätäpaiseet puhkeamaan.
- Korkeat eläkevakuutusmaksut ovat valtava rasitus yrityksille ja heikentävät niiden menestymistä oleellisesti. Yritysten maksamat eläkemaksut ovat noin 25% maksettujen bruttopalkkojen päälle. Tämä on viisinkertainen summa siitä mitä esimerkiksi Sveitsissä on maksettava pakollisia eläkemaksuja. Eläkerahastoissa on tätä ohjelmaa kirjoitettaessa varoja yli 250 miljardia euroa. Näitä varoja halutaan edelleen kasvattaa, vaikka siihen ei ole mitään tarvetta.
- Nykyinen järjestelmä johtaa eläkeläisköyhyyteen. Maksetut eläkkeet ovat surkeita, kun verrataan siihen, mitä järjestelmään on maksettu sisään eläkemaksuina. Jos nämä maksut olisi sijoitettu edes osittain järkevästi, olisivat ulos maksetut eläkkeet moninkertaisia. Nykyisten eläkeläisten eläkkeitä on vielä kaiken lisäksi leikattu ns. taitetulla indeksillä. Taitetun indeksin korjaaminen maksaisi vuositasolla 300 miljoonaa euroa, joka on vain noin 3% siitä, mitä järjestelmä hukkaa vuosittain.
- Eläkejärjestelmän hallinnointikulut ovat tähtitieteellisiä. Ulkopuolisille sijoitusyhtiöille maksetaan varojen hoidosta miljarditolkulla, vaikka tulokset ovat surkeita. Tämän lisäksi eläkevakuutusyhtiöiden omiin ’hallintokuluihin’ menee satoja miljoonia. Finanssivalvontakin on viranomaisena kiinnittänyt huomiota näihin korkeisiin kuluihin.
- Nykyinen järjestelmä laskee työntekijöiden haluja kartuttaa eläkettä, sillä järjestelmä ei ole kulujen yms. osalta läpinäkyvä ja näitä vertailuja tekee harva, eläkevarojen tuotto on huono jne. Jos eläkkeen järjestäminen olisi omissa käsissä, niin asia kiinnostaisi huomattavasti enemmän, nostaisi työhaluja ja lisäisi kilpailua vapaaehtoisissa eläkejärjestelyissä. Paremmalla varojen tuotolla olisi mahdollista nostaa tuntuvasti maksettavia eläkkeitä.
Millainen olisi hyvä eläkejärjestelmä?
- Järjestelmään kerätyt varat tuottavat hyvin.
- Järjestelmän kulut ovat alhaiset, sekä varojen keräämisessä, että sijoitusten hoidossa.
- Järjestelmä kannustaa tekemään työtä ja kartuttamaan eläkettä.
- Kerätyt rahat ovat eläkevakuutetun omassa hallinnassa ja käytettävissä milloin tahansa.
- Järjestelmä ottaa huomioon myös sellaiset henkilöt, jotka eivät osaa hoitaa asioitaan tai eivät muusta syystä kykene eläkevaroja keräämään.
Verrattaessa nykyisen eläkejärjestelmä suoriutumista tavoitetilaan, voidaan havaita, että nykyjärjestelmä toteuttaa em. tavoitteista vain kohtaa 5 ja sitäkin vain osittain.
Miten eläkejärjestelmää olisi uudistettava?
Kun tiedämme, että Sveitsi pärjää erinomaisesti viiden prosentin pakollisella eläkevakuutusmaksulla, on viisasta ottaa sama taso tavoitteeksi.
Nykyiseen eläkevakuutuksiin menevän 25% määrän voi jakaa siten, että
– 5 %-yksikköä menee pakolliseen julkiseen eläkevakuutukseen, josta jokainen saa 65-vuotiaana kansaneläkkeen. Tällä summalla voidaan turvata pieni, mutta riittävä eläke, varsinkin kun nykyisten eläkerahastojen tuotto saadaan tavoitellulle tasolle.
– 10 %-yksikköä saa jokainen työntekijä korotusta palkkaansa. Tämän rahan voi kukin käyttää haluamallaan tavalla. Tässä yhteydessä kannattaa kannustaa vapaaehtoiseen eläkesäästämiseen, koska kansaneläke tulisi olemaan pieni. Mikäli sijoittaa vapaaehtoiseen eläkevakuutukseen jatkuvasti 10 % palkastaan, niin eläkeikään mennessä olisi kertynyt sievoinen summa. Näille sijoituksille voisi olla verovähennys, eli jos summan sijoittaisi eläkevakuutukseen, niin siitä ei tarvitsisi maksaa palkkaveroja, vaan verot maksettaisiin vasta varoja ulos nostettaessa. Jos haluaisi rahat ’heti käteen’, niin palkankorotuksesta maksettaisiin normaalit palkkaverot.
– Lopuilla 10 %-yksiköllä voidaan pienentää työnantajan maksurasitusta. Tämä tarkoittaisi eläkevakuutusmaksuihin 40% alennusta nykytasosta. Eläkejärjestelmän maksurasituksen pieneneminen jaettaisiin tällöin puoliksi työnantajan ja työntekijän kesken. Alennus nostaisi huomattavasti yritysten kannattavuutta.
Järjestelmämuutos voidaan tehdä kerralla tai liukuvasti. Kertamuutosta puoltaa se, että nykyisen järjestelmän hukkaamat varat ovat valtavia. Nykyisiä yli 250 miljardin varoja kannattaisi purkaa noin 100 miljardin euron tasolle mahdollistaen samalla ihmisten yksityisten eläkevakuutusten kasvamisen. Ihmisten luvattuihin eläkkeisiin ei tarvitse puuttua, nykyiset eläkeläiset saisivat eläkkeensä olemassa olevan järjestelmän piiristä. Nykyisin töissä olevat saisivat osan eläkkeestään olemassa olevasta järjestelmästä ja osan uudesta järjestelmästä. Uudet työntekijät olisivat uuden
järjestelmän piirissä.
Järjestelmämuutos toisi yksityisen kulutuksen piiriin 20 miljardia euroa vuosittain nykyisestä huonosti tuottavasta eläkejärjestelmästä. Tällä olisi valtava vaikutus talouden dynamiikkaan. Ihmisten ja yritysten käytettävissä olevat varat kulutukseen, investointeihin ja sijoituksiin lisääntyisivät 20 miljardia euroa vuodessa. Kasvanut palkka ja suurempi omassa hallinnassa oleva eläkerahoitus kannustaisi huomattavasti työntekoon. Voi vain arvailla miten paljon yritysten kannattavuuden suuri lisääntyminen nostaisi työllisyysastetta, Suomen taloudellista toimeliaisuutta
ja bruttokansantuotetta.
