Onko lapset ja nuoret unohdettu
Kuten meillä aikuisilla on tapana sanoa ja mikä pitää paikkaansa, lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus. Nyt näyttää siltä, että meidän tulevaisuutemme rakentajat on unohdettu kaikkien kriisien keskellä. Pelkoa on lietsottu monella asialla median säestyksellä. Esimerkkinä; koronakriisin aikana lapsiin ja nuoriin kohdistui monenlaista pelottelua, syrjintää ja rajoittamista, niin maskittomuuden kuin rokottamattomuuden vuoksi, mitkä ovat ennen olleet jokaisen henkilökohtaisia valintoja. Korona aikana painostus, pelko aikuisten suhtautumisesta ja ymmärtämättömyydestä sekä eristäminen näiden perusteella esimerkiksi luokkatiloissa, harrastuksissa, kahviloissa ym. nuorille tärkeissä, ennen turvallisissa tiloissa, on jättänyt moneen nuoreen jäljen. Ennestään hiljaiset ja eristäytyneet nuoret eristäytyivät vielä enemmän ja heistä tuli vielä hiljaisempia. Moni nuori olisi tarvinnut silloin ja tarvitsee edelleen turvallisia aikuisia ja keskusteluapua, jota he eivät ole riittävästi saaneet. Koronan jälkeen tuli terveydenhuollon kriisi, Ukrainan ja Venäjän kriisi, energiakriisi jne. Kriisiä kriisin perään. Rahaa löytyy moneen, mutta ei lasten ja nuorten sekä köyhien suomalaisten perheiden auttamiseen.
Monella nuorella on ollut jo ennen koronakriisiä erilaisia erityisen tuen tarpeita ja oppimiseen liittyviä haasteita, joita ei ole riittävästi huomioitu, resurssit ovat olleet riittämättömiä, ja nyt me voimme nähdä seuraukset esimerkiksi oppimistulosten laskuna, syrjäytymisen lisääntymisenä, jengirikollisuuden pahenemisena eli yleisesti ottaen nuorten pahoinvoinnin kasvuna. Luokkakoot ovat paisuneet myös kohtuuttoman suuriksi, eikä opettajilla ole aikaa huomioida kaikkia. Työtä on paljon, ja voimavarat jokaisella ovat rajalliset. Päiväkodeissa ei ole tarpeeksi työntekijöitä. Päivä monessa päiväkodissa ympäri maata on selviytymistä päivästä toiseen. Erityisen tuen tarpeen lapset jäävät myös tällöin ilman tarvitsemaansa tukea. Nyt kun tätä jälkipyykkiä pitäisi korjata ja edistää lasten ja nuorten hyvinvointia, ei löydykään resursseja. Työntekijät myös väsyvät eikä sijaisia ole saatavilla. Kierre on negatiivinen. Tämä pahoinvointi on nähtävissä koko yhteiskunnassa, valtion velkaantumisena ja lisääntyvänä köyhyytenä, koska verorahoja käytetään muuhun, kuin suomalaisten hyvinvoinnin edistämiseen. Voimmeko siis puhua enää hyvinvointivaltiosta. Läheskään kaikilla lapsilla ja nuorilla ei ole varaa harrastaa, koska perheet kamppailevat muutenkin nousevien elinkustannusten kanssa ja priorisoivat rahan käyttöä niin, että se riittää elämiseen ja asumiseen.
Lapset ja nuoret ovat syyttömiä kriiseihin, mutta me aikuiset voimme kyllä tehdä enemmän. Nyt on se hetki, jolloin yhteiskunnan ja meidän aikuisten on otettava tosissamme lapset ja nuoret ja panostettava oikeasti heidän hyvinvointiinsa. Matalan kynnyksen mielenterveyspalveluihin täytyy panostaa, nuorten harrastustoimintaa täytyy tukea. Nuorille täytyy löytyä turvallisia tiloja, joissa he voivat kokea yhteisöllisyyttä ja luoda kaverisuhteita. Kouluihin ja päiväkoteihin täytyy saada lisää henkilökuntaa, jotta jokainen lapsi ja nuori saa tarvitsemansa tuen, koska sillä on syrjäytymistä ehkäisevä vaikutus. Riittävillä henkilökuntaresursseilla ja henkilökunnan hyvinvointiin panostamalla on työhyvinvointia lisäävä vaikutus, ja se vaikuttaa taas suoraan lapsiin ja nuoriin. Meidän on panostettava lasten ja nuorten asioihin, koska he eivät pysty näihin asioihin itse vaikuttamaan. Nyt tarvitsemme suomalaisten, köyhien perheiden, lasten ja nuorten auttamiseksi kaikki mahdolliset resurssit ja rahat. Sen jälkeen, kun omassa maassa ihmisillä on hyvä olla ja elää, on heillä paremmat edellytykset auttaa muita.
Susanna Heinua
eduskuntavaaliehdokas
https://vapaudenliitto.fi/susanna-heinua/
