USA:n uuden päättäväisen, aggressiivisen ja ainakin läntisellä pallonpuoliskolla imperialistiseen hegemoniaan pyrkivän ulkopolitiikan takana on edelleen vakava haavoittuvuus, jonka monet unohtavat. USA:n taloudellinen heikkous suhteessa sen harteille asetettuun taakkaan on tosiasia. Ja tämä ei ole mielipide, vaan fakta.
USA elää jatkuvasti valtavaa vauhtia yli varojensa ja tämä vauhti näyttää vain kiihtyvän, eli tilanne on nykyisellään kestämätön ja voi johtaa vakavaan talous- ja valuuttakriisiin milloin tahansa. Tämä asia on aika pitkälle lakaistu maton alle suomalaisessa keskustelussa, koska uuden liittolaisen kestävyyteen ja voimaan on ainakin tähän asti haluttu uskoa Suomessa lähes sokeasti, vaikka itse USA:ssa tästä ongelmasta puhutaan kyllä paljonkin. Jopa presidentti Trumpin hallintoon kuulunut Elon Musk mainitsi “USA:n olevan nykymenolla nopeasti konkurssikypsä” silloin kun hän johti liittovaltion menoja hillitsemään pyrkinyttä DOGE:a.
Tähän varmasti monet sanovat heti, että mitä siitä, sillä monet muutkin valtiot elävät tätä nykyä velaksi. Tämä on pitkälti totta, mutta ei ota huomioon sitä, että juuri USA:lla on taloudellisen asemansa suhteen kaikkein eniten hävittävää, koska sen valta-asema ja mahdollisuus elää valtavasti yli varojensa perustuu pitkälti juuri dollarin reservivaluutta-asemaan ja USA:n itsensä rakentamaan kansainväliseen finanssiarkkitehtuuriin. Nämä yhdessä ovat antaneet USA:lle ison kepin, joka on mahdollistanut USA:lle muiden maiden rankaisemisen taloudellisilla sanktioilla, joilla on suljettu sille epämieluisia valtioita enemmän ja vähemmän kansainvälisten markkinoiden ulkopuolelle.
Ironista on se, että dollarin suurin vahvuus, eli sen reservivaluutta-asema on samalla myös USA:n akilleen kantapää, jonka muut maat tätä nykyä näkevät ja ymmärtävät yhä selvemmin. Tästä kertoo esim. kullan viimeaikainen nopea hinnan nousu, joka johtuu siitä, että monet keskuspankit muuttavat luottamuspulassa reservejään dollarien sijasta jalometalliksi, eikä USA ole itse onnistunut tekemään juuri mitään tämän akilleen kantapäänsä suojaamiseksi hillitsemällä velkaantumistaan.
USA:n taloudellisen epävakauden päälle tulee lisäksi sen nykyinen voimakas sisäinen vastakkainasettelu joka sen laahaavan talouden lisäksi on toinen epävarmuutta ja isojakin yllätyksiä mahdollisesti aiheuttava tekijä.
Taloudellisista ongelmistaan huolimatta USA on silti edelleen asemassa, jossa sillä on supervallan asevoimat ja kyky projisoida suuri määrä sotilasvoimaa nopeasti oikeastaan mihin tahansa maapallolla. Presidentti Trumpin johdolla se näyttää nyt käyttävän tätä kykyä ja sillä uhkaamista muuttaakseen asioita maailmassa haluamaansa suuntaan tavalla, joka muistuttaa enemmän perinteistä imperialismia kuin totuttua USA:n “pehmeäkasvoista” imperialismia, joka on ollut verhotumpaa ja erilaisella retoriikalla höystettyä. Tämä naamion riisuminen on shokeerannut monia, erityisesti USA:n liittolaisia eli sen varjoimperialismin tukijamaita, jotka ovat nyt pulassa oman totutun “arvopohjaisen” retoriikkansa kanssa, joka ei enää resonoi yhteen USA:n uuden retoriikan kanssa.
Onko taustalla suunnitelma?
Mitä tahansa kukakin amerikkalaisista ajattelee, niin on selvää, että he ovat älykkäitä, päättäväisiä ja tarvittaessa machiavellilaisen häikäilemättömiä, koska he ymmärtävät voima- ja suurvaltapolitiikan logiikan ja lainalaisuudet ehkä paremmin kuin mikään muu kansakunta. Voi siis olla, että he ymmärtävät taloudellisen tilanteensa aiheuttavan vakavia ongelmia USA:n valta-asemalle kansainvälisessä politiikassa jo lähitulevaisuudessa ja siksi he pelaavat siirtojaan jo sitäkin skenaariota ajatellen. Eli saattaa olla, että USA havittelee esimerkiksi Kanadaa ja Grönlantia suoraan USA:n lipun alle siksi, että tällaisen jättivaltion alueen hallinta turvaisi USA:n voiman myös tulevassa suurvaltakilpailussa mahdollisen USA:n nykyisen “varjoimperiumin” romahduksen jälkeen. Siinä kohdassa USA olisi alueeltaan valtava ja helposti puolustettava maa, joka olisi myös luonnonvarojen rikkaudessa vertaansa vailla oleva alue. Tällaisen alueen hallinta yhden valtion lipun alla voisi mahdollistaa nopean toipumisen maailman mahtivaltioksi, jos olemassaoleva USA vetoinen maailmanjärjestys mullistuisi ja tulisi tiensä päähän.
Varjoimperiumi on heikko mullistuksissa
Nykyinen USA:n sotilastukikohtien ja vasallimaiden maailmanlaajuinen “varjoimperiumi” perustuu valtioiden välisiin sopimuksiin ja siksi se on heikkouden tilassa helposti ja nopeasti menetettävissä, jos muut valtiot sanovat sopimuksia irti. Näin ei olisi suoraan USA:han liitettyjen alueiden kohdalla. Siksi esim. Kanada ja Grönlanti USA:n osina turvaisi USA:n tulevan voiman myös sellaisessakin skenaariossa.
Käytännössä voi ajatella, että Venäjän-Ukrainan sotakin on osaltaan seurausta tällaisesta tilanteesta ja Venäjän heikkouden tilasta siinä mielessä, että koska Neuvostoliiton kommunisti-imperiumin aikana osia Venäjän imperiumista siirrettiin Ukrainan neuvostotasavallan osaksi, niin neuvostoimperiumin luhistuessa Venäjä menetti omana pitämiään alueita Ukrainan vallan alle ja nyt se yrittää valloittaa niitä takaisin. Jos nämä alueet olisi Neuvostoliiton aikana pidetty Venäjän neuvostotasavallan lipun alla, niin Venäjä olisi toipunut vahvempana ja nopeammin Neuvostoliiton romahduksesta.
Saattaa tietysti myös olla, että USA:lla ei ole tässä mitään “suurta suunnitelmaa” ja kaikki perustuu vain presidentti Trumpin omiin haluihin ja kunnianhimoon, mene ja tiedä. Varmaa on kuitenkin se, että kansainvälinen tilanne on isossa murroksessa ja siksi vaikeasti ennustettava.
Joka tapauksessa niitä, jotka Suomessa ajoivat kovalla kiireellä ja ilman kansanäänestystä Suomen USA:n kylkeen Nato-jäsenyydellä ja DCA-sopimuksella, voi perustellusti syyttää pahasta virhearviosta, eli siitä, että he olivat täysin sokeita USA:n mullistuksessa olevan poliittisen ja taloudellisen tilanteen suhteen. Tämä virhearvio johtui luultavasti siitä syystä, että omat tunteet ja yksisilmäinen Venäjä-keskeisyys turvallisuuspoliittisessa ajattelussa ohjasi natottajia ja transatlantisteja enemmän kuin Suomen etu ja objektiivinen ymmärrys kansainvälisestä tilanteesta.
Niko A. Kauko, Vapauden liitto 2vpj.
