Metsäohjelma
Vapauden liitto r.p.
Metsät ovat Suomen talouden selkäranka ja niiden vastuullinen ja kestävä käyttö tulee olla mahdollista myös tulevaisuudessa. Puu on merkittävä vientituote Suomelle ja metsänomistajat saavat kantorahatuloja joka vuosi suuria summia. Vuonna 2021 puunmyynnistä saatiin Suomessa tuloja bruttona noin 2,7 miljardia euroa. Metsien merkitys maamme kansantaloudelle on siis valtava. Tämä tilanne tulee säilyttää myös tulevaisuudessa ja teollisuuden puunsaanti ja metsänomistajien puunmyyntitulot tulee turvata jatkossakin.
EU on tuonut mustia pilviä metsäteollisuutemme ylle ja EU:n tavoitteet tehdä Suomesta Euroopan metsiensuojelun keskus on torjuttava tiukasti. EU on tuhoamassa maamme talouden yrittämällä estää metsiemme käytön ja se kohtelee Suomea tässäkin vasallivaltion tavoin, jolta viedään oikeus ja vapaus päättää itse omien luonnonvarojensa käytöstä.
Suomen talous on kokemassa massiivisen iskun, kun EU on asettanut tavoitteeksi, että 30% Suomesta ja koko Euroopasta tulisi suojella. EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteiden mukaan tämä määrä pitäisi olla suojelun piirissä jo vuonna 2030. Lontoon luonnonhistoriallisen museon laskeman biodiversiteetti- indeksin mukaan Suomen luonto on toiseksi parhaiten säilynyt kaikista EU- maista (edellä on Kypros). Biologinen monimuotoisuus on Suomessa yli 90%, mikä kertoo, että luonto on monimuotoista ja ekosysteemit toimivat hyvin. Tämän suojelutavoitteen lisäksi EU:n taksonomiaesitys tuo paljon uutta säätelyä ja turhaa byrokratiaa metsätiloille, vaikka tätä ei voida perustella millään järkisyillä.
On täysin selvää, että päätösvalta Suomen metsistä kuuluu suomalaisille ja metsien omistajille ja EU:lla ei voi olla mitään roolia tässä asiassa. Maanomistajan on voitava itse päättää se, mitä hän maallaan tekee. Nyt on käymässä pahimmillaan niin, että ihmisten maita suojellaan mielivaltaisesti ja monen metsäomaisuus asetetaan käyttökieltoon, vaikka tälle ei ole mitään järjellistä syytä. Suomelle tämä turha EU:n byrokratia on aiheuttamassa lähes miljardin euron kulut ja valtava suojeluvelvoite veisi myös toimintaedellytykset metsäteollisuudeltamme ja metsänomistajat menettäisivät valtavat määrät puunmyyntituloja.
Suomi ei voi alistua taloutemme tuhoavaan ja ilman mitään logiikkaa tehtävään suojeluun, vaan Suomen on palautettava itsemääräämisoikeutensa, joka edellyttää EU:sta eroamista. Suomen metsäteollisuus tarvitsee puuta ja metsänomistajan on saatava jatkossakin itse päättää omaisuudestaan. Jos metsänomistaja haluaa suojella metsänsä, tämä onnistuu jo nyt METSO-ohjelman kaltaisten järjestelmien kautta. Näissä suojelu perustuu maanomistajan vapaaehtoiseen päätökseen ja oikeus päättää omaisuudesta säilyy. Metsää omistavan tulee myös voida itse päättää puun myynnistä, josta hän saa tuloa ja josta teollisuus saa raaka-ainetta. Metsät ovat maamme talouden selkäranka, jota EU ei saa toimillaan katkaista.
Suomen metsiä hoidetaan vastuullisesti ja puun kasvun lisäämiseksi hoitotöitä tulee lisätä. Taimikoita on hoitamatta lähes miljoona hehtaaria ja nämä taimikot tulee hoitaa kuntoon, jolloin teollisuudelle riittää raaka-ainetta myös tulevaisuudessa. Metsänhoidon lisääminen parantaa työllisyyttä ja metsien kasvua, eli kaikki voittavat. Oleellista on saada taimikoiden perustaminen ja hoitoketju kuntoon, jolloin kaadettujen metsien tilalle kasvaa uusia ja hyvälaatuisia taimikoita. Tämä edellyttää riittävää määrää osaavaa työvoimaa. Tällä hetkellä metsäalan tilanne on huolestuttava, kun metsurien vakituiset työpaikat ovat vähentyneet ja jopa Suomen valtion omistama Metsähallitus ei palkkaa metsissä tehtäviin töihin suomalaisia metsureita, vakituisiin työsuhteisiin. Valtion metsissä työskentelee ulkomaalaisia, joiden osaamisen taso on usein heikko. On täysin selvää, että maamme metsien hoitoa ei voi laskea valumaan ulkomaisen työvoiman varaan, vaan työt on pyrittävä tekemään kotimaisen työvoiman turvin. Juuri kokenut ja osaava kotimainen työvoima on avainasemassa laadukkaiden taimikoiden perustamisessa ja kotimainen työvoima on avain maaseudunkin elinvoimaan, koska vain kotimaisen työntekijän palkka jää siihen kuntaan, jossa työ tehdään.
Metsien suojelua perustellaan usein sillä, että pystyyn jätetty metsä sitoo hiiltä ja metsän hakkaaminen aiheuttaa tuhoa. Tämä väite ei ole totta, vaan todellisuus on aivan muuta, kuin mitä asiasta tietämättömät väittävät. Todellisuudessa juuri tehokas metsätalous ja avohakkuut maksimoivat puuhun sitoutuneen hiilen määrän. Kun puu kaadetaan ja se käytetään rakentamiseen, puuhun sitoutunut hiilidioksidi varastoituu rakenteisiin jopa vuosisadoiksi. Tämän jälkeen avohakatun metsän tilalle perustettu uusi taimikko lähtee nopeaan kasvuun, jolloin se ryhtyy nopeasti sitomaan hiilidioksidia itseensä. Jos vanha, jo kasvunsa lopettanut metsä jätettäisiin pystyyn, se lahoaisi pian pystyyn, jolloin puihin varastoitunut hiilidioksidi vapautuisi taas ilmaan.
Metsien suhteen on myös ymmärrettävä, että kun metsiä käytetään se määrä, jonka ne vuodessa kasvavat, on metsätalous täysin päästötöntä, eikä sitä voi millään perusteella syyttää millään tavalla ilmaston tuhoamisesta. Suomen metsät kasvavat vuodessa yli 100 miljoonaa kuutiota ja tätä on yhä mahdollista parantaa lisäämällä metsänhoitoa. Metsien monimuotoisuuden heikkeneminen on ongelma, joka voidaan ratkaista lisäämällä talousmetsien monimuotoisuutta, jättämällä riistatiheikköjä ja lahopuita myös talousmetsiin. Tässäkin on avainasemassa osaava ja koulutettu kotimainen työvoima, joka osaa huomioida monimuotoisuuden työskennellessään metsissä.
Metsiä voidaan myös suojella ja tähän on olemassa vapaaehtoisuuteen perustuvia järjestelmiä. Tämän lisäksi vaikeasti hyödynnettäviä metsiä voidaan suojella. Tällaisia ovat saaret, rinteet, mäet, suosaarekkeet ja muut vastaavat kohteet, joiden puuston korjaaminen on vaikeaa. Metsätalouden ulkopuolelle tulee myös jättää kohteet, joiden virkistysarvo ylittää alueiden metsätaloudellisen arvon. Oleellisinta on kuitenkin ymmärtää, että metsien tehokas hoito ja harvennus maksimoivat niiden kasvun, eli metsienkäytön estäminen johtaa sekä metsienkasvun vähenemiseen, kuin myös tästä johtuviin taloudellisiin menetyksiin.
Suomessa on aina osattu käyttää metsiä kestävästi. Niiden vastuullinen ja hyvä hoito on kunnia-asia ja metsät ovat tärkeä tulon ja virkistyksen lähde monille. Suomen tulee jatkaa tätä tervettä kehitystä ja EU:n ei tule antaa tuhota kestävää suomalaista metsienkäyttöä. Suomalaiset ovat aina liikkuneet metsissä, keränneet luonnonantimet ja kun metsä on kasvanut päätehakkuukypsäksi, on se hyödynnetty taloudellisesti, ennen kuin se on kuivanut pystyyn. Tämä tilanne tulee säilyttää jatkossakin ja suomalaisten on jatkossakin voitava nauttia metsistä, niin virkistysmielessä, kuin myös taloudellisten hyötyjen näkökulmastakin.
Ja kaikkein oleellisinta tässä koko asiassa on se, että kun päätöksiä Suomen metsien ja muidenkin luonnonvarojemme käytöstä tulevaisuudessa tehdään, niin nämä päätökset tulee tehdä suomalaisten omasta toimesta kansallisesti, siis itsenäisessä Suomessa, ei EU:ssa. Eli miten ikinä me päätämmekin metsiämme tulevaisuudessa käyttää, niin sen on oltava suomalaisten oma asia.
