Vuosikymmeniä se oli naapuripitäjien kadehtima koko kylän suurin ylpeyden aihe. Kartanon tavoista halusivat muutkin ottaa mallia, sillä niin vaurasta ja onnellista elämää asukkaat saivat elää. Tilan ympäristö ja eläimet tarjosivat runsautta ruokapöytään sekä mielekästä puuhaa koko yhteisölle.
Kartanonherra alkoi kuitenkin olla jo vanha, joten isänsä rahoilla maailmaa kiertänyt tuhlaajapoika palasi ottaakseen tilan hoidettavakseen. ”Minä olen käynyt isoilla kirkoilla sivistymässä ja ymmärtänyt, että meillähän on täällä kaikki aivan pielessä. Annapas kun näytän, miten kartanoa hoidetaan ja saadaan kunnon muutoksia aikaiseksi!”
Isäukon vastusteluista huolimatta hän päätti erottaa luotetut timpurit ja talonmiehet sekä palkata edulliset ulkomaiset urakoitsijat tilalle – viis kielimuurista tai ammattitaidosta, kunhan remontoivat pinnat sellaisiksi, että kehtaa pyytää isot kihot merten takaa saliin illastamaan. Eihän se ole kartano eikä mikään, elleivät pyöreät pöydät täyty riittävän vaikutusvaltaisista ihmisistä.
Seuraavien vuosien aikana ulkovuoraus muuttuu punaisesta siniseksi ja käy lopulta kaikki sateenkaaren värit läpi aina uutuuttaan kiiltäen, mutta kauniisti maalattujen ikkunankarmien väleistä lämpöenergiaa karkaa ulos ja vettä sataa rakenteisiin.
Isovanhempien ja lasten kamareiden seiniä on tapetoitu sitä mukaa, kun uusia valumajälkiä on ilmestynyt, mutta uudenkarheista pinnoista huolimatta mummo ja pappa voivat entistä huonommin ja tyttäretkin vaikuttavat kadottaneen elämänilonsa.
Kauniiden pintamateriaalien alla seinät ovat halkeilleet ja viemäritkin ovat pitäneet kummallista ääntä jo pidempään, mutta putkityöt eivät kuulu urakoitsijoiden työnkuvaan. Ja kukapa sellaiseen haluaisi laittaa rahaa, mikä ei näy ulospäin.
Kartanon työväen makuutilat on muutettu sikarihuoneeksi ja viinikellariksi, joten heille on pitänyt etsiä vaihtoehtoinen nukkumapaikka. Onneksi nuori kartanonherra on saanut maailmalla kuulla, että karja – erityisesti nauta – saastuttaa muidenkin ympäristöä, joten hän päättää hankkiutua tilan eläimistä eroon ja majoittaa pitkään palvelleen henkilökunnan navettaan. Nythän se on heille todellinen terveysteko ilman olleessa poikkeuksellisen happirikasta, kun ei metaanipäästöjäkään enää tule.
Kylän ruokavarastot alkavat pian tyhjentyä, kun kaikki liha- ja maitotaloustuotteet käyvät vähiin. Maailmanmatkaaja on kuitenkin varautunut muutokseen ja tehnyt sopimuksen ulkomaisten tuottajien kanssa, että joka viikko tofua, soijaa ja lihankaltaisia teollisuustuotteita kuljetetaan rahtilaivojen ja rekkojen avulla koko yhteisön tarpeiksi. Aiemmin lumisina talvina kuljetustie on toisinaan ollut poikki, mutta ”se ei varmasti ole enää ongelma ilmaston lämmetessä”, hän ajattelee. Vastineeksi antimista hän on luvannut rajattomat käyttöoikeudet metsämailleen.
Eräänä päivänä ei-enää-niin-nuori herra istuu kullitetussa kylpyammeessaan, kun huomaa veden pinnan olevan vinossa.
Perustukset ovat pettäneet ja talo on silmin nähden vasemmalle kallellaan. Jätevettä on tihkunut alarakenteisiin jo vuosia ja nyt toinen tukijalka on murtunut. Kartanon alapohjaan on päässyt pesiytymään lahottajia, mädättäjiä ja näkymättömiä myrkyttäjiä, jotka uhkaavat tehdä koko rakennuksen arvottomaksi.
Mutta ei huolta, sillä pyöreän pöydän ritarit auliisti tarjoutuvat ostamaan lahoavan kiinteistön tontteineen päivineen – ja sekös vasta kartanonherraa houkuttaa, sillä eihän hänellä ole edes tunnesidettä koko paikkaan.
Mutta kyläläisillä on. He ovat päättäneet, että tuhlaajapoika on aiheuttanut jo tarpeeksi tuhoa heidän yhteiselle omaisuudelleen.
He luottivat hänen tietävän, mitä tekee, sillä olihan hän nähnyt maailmaa enemmän kuin muut. He antoivat muutokselle mahdollisuuden, katsoivat kaiken itselleen tutun hajoavan ja ymmärsivät koko arvokkaan elinympäristönsä päätyvän vieraan vallan alle, elleivät tee jotain. Niinpä he ostivat maailmanmatkaajalle menolipun kauas merten taakse toivoen, että hän eksyy sille tielle.
Ja eipä aikaakaan, kun he olivat yhteisvoimin rakentaneet vanhoja perustuksia kunnioittaen kartanon entistä ehommaksi ja vannoneet, ettei yksikään mädättäjä pääse enää koskaan asettumaan taloksi rakenteisiin – eikä ainakaan pöydän päähän.
#onnellinenSuomitakaisin #uudisrakentajat #kyläläiset #VaLintaonsinun #Vapaudenliitto
Sanni Berg
Vapauden liiton jäsen
