Hyvä kansalainen, olemme matkalla kohti digitaalista dystopiaa.
Jo nyt meille maalataan kuvaa siitä, että kännykät voivat hävitä katukuvasta vuoteen 2030 mennessä ihmiseen asennettavan mikrosirun tehdessä ne tarpeettomiksi. Syrjäytetyksi tulevat myös lukuisat eri ammattikuntien edustajat, jotka pyritään korvaamaan robotisoiduilla vastineilla.
Tahdommeko todella vaihtaa ilahduttavat ihmiskohtaamiset digitaalisiin automaatteihin?
Meille toistuvasti annetaan ymmärtää, ettei tällaiselle kehitykselle ole vaihtoehtoa ja ilman täydellistä digitaalista tunnistusjärjestelmää yhteiskuntamme ei voisi toimia tehokkaasti. Paitsi että tämä ei pidä alkuunkaan paikkaansa, niin tyypillisesti jätetään myös nostamatta esille ne massiiviset riskit, joita digitalisaatio toisi mukanaan.
Digitaalisiin tunnistusjärjestelmiin liittyy lukuisia turvallisuusriskejä, jotka on otettava huomioon. Tässä muutamia tärkeimmistä huolenaiheista:
- Todennus:
Digitaaliset tunnistusjärjestelmät käyttävät erilaisia todennustapoja, kuten salasanoja, sormenjälkiä tai kasvojen tunnistusta, varmistaakseen henkilön henkilöllisyyden. Nämä menetelmät voidaan kuitenkin helposti ohittaa, jos järjestelmää ei ole suunniteltu tai toteutettu oikein tai jos käyttäjän tunnistetiedot varastetaan tai ne vaarantuvat. - Tietoturvaloukkaukset:
Digitaaliset tunnistusjärjestelmät tallentavat henkilökohtaisia tietoja, kuten nimiä, osoitteita ja sosiaaliturvatunnuksia, jotka voivat olla arvokkaita hakkereille. Jos näitä tietoja ei ole asianmukaisesti suojattu, ne voidaan varastaa tietomurron yhteydessä. - Tietojenkalastelu ja sosiaalinen manipulointi: Digitaalisten tunnistusjärjestelmien käyttäjät voivat joutua tietojenkalastelu hyökkäysten tai muiden sosiaalisen manipuloinnin muotojen kohteeksi, jolloin hyökkääjät huijaavat heitä paljastamaan yleisiä (mm. valtakirjat) tietoja tai henkilökohtaisia tietojaan.
- Yksityisyyden suojaa koskevat huolenaiheet: Digitaaliset tunnistusjärjestelmät voivat aiheuttaa yksityisyyttä koskevia riskejä, koska niitä voidaan käyttää henkilön liikkeiden, toimintojen ja henkilökohtaisten suhteiden seuraamiseen.
- Keskitetyt tietokannat:
Monien henkilöiden tietojen keskittäminen henkilötietoineen luo yhden hyökkäyspisteen hakkereille ja huonoille toimijoille. - Lakien ja säädösten noudattaminen: Digitaalisia tunnistusjärjestelmiä käyttävien organisaatioiden on myös noudatettava erilaisia laki- ja säädös vaatimuksia, kuten tietosuoja lakeja ja -määräyksiä.
- Identiteettivarkaudet:
Digitaaliset identiteetit ovat toinen kohde identiteetti varkaille, jotka voivat käyttää henkilöllisyyttä esiintyäkseen toisena henkilönä ja käyttääkseen arkaluonteisia tietoja.
Kaiken kaikkiaan digitaalisen tunnistusjärjestelmän turvallisuus riippuu useista tekijöistä, kuten järjestelmän suunnittelusta ja toteutuksesta, käytössä olevista turvatoimista ja kyvystä havaita tietoturvaloukkaukset ja reagoida niihin.
Oletetaan kuitenkin, että kaikki menee kuten pitää: tahdommeko luoda maailman, joka edes teoriassa mahdollistaa Kiinan kaltaisen kontrolliyhteiskunnan muodostumisen?
Jos tahdot jatkossakin asioida mieluummin hymyilevien ihmisten kuin skannaavien koneiden kanssa, niin vielä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, miltä tulevaisuutemme näyttää.
Käteistä käyttämällä ja turvaamalla lailla sen saatavuuden tuleviksi vuosiksi voimme tehdä osamme sen varmistamiseksi, että henkilökohtainen kontrolli säilyy ihmisellä – ei valtiolla.
Harri Kullberg
