No ei kuule ole minunkaan. Mutta haluatko tietää, mikä on vielä vähemmän minun ’juttuni’? Totalitaristinen valvontayhteiskunta.
Valtaosa suomalaisista sanoo haluavansa vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin, mutta sen luonnollisesti pitäisi tapahtua siellä, missä sitä omaa napaansa saa kätevimmin tuijoteltua – sohvan pohjalla röhnöttäen.
Näyttää vahvasti siltä, että ihmisten toiveisiin ollaan vastaamassa jo lähivuosina.
Jos hyvin käy, vuoteen 2030 mennessä jokaisella on mahdollisuus äänestää kaikista tärkeimmistä yhteiskunnallisista asioista eväänsä heilauttamatta. Jotta sinun ei tarvitsisi liikaa käyttää aikaa ja aivojasi, on päätöksenteko tehty mahdollisimman vaivattomaksi tarjoamalla vaihtoehdoiksi:
Samaa mieltä ( )
Täysin samaa mieltä ( )
Jo nyt meille kerrotaan, mitä asioista tulisi kulloinkin ajatella ja annetaan ymmärtää, että vain pieni hörhöjen porukka poikkeaa tästä konsensuksesta.
Se, mitä nykyään elinpiirissäni saan todentaa, kertoo toista tarinaa. Ani harva on tyytyväinen nykypolitiikkaan ja siihen suuntaan, mihin maailma on menossa. Erityisesti yli 40-vuotiaat ovat kuitenkin jo luovuttaneet – joko sopeutuvaisuuttaan tai silkkaa laiskuuttaan – ohjakset nuoremmille, sillä kysehän on heidän tulevaisuudestaan.
Milleniaalit ovat pienestä asti saaneet potea maailmantuskaa. He ovat päättäneet pelastaa ihmiskunnan syömällä soijaa, kieltäytymällä lisääntymisestä sekä pyrkimällä tasapäistämään kaikki ja huolehtimalla, että kenelläkään ei ole epämukava tai turvaton olo.
Vanhanaikaiset ihanteet, kuten kansallinen ylpeys ja eri kulttuurien vaaliminen, perhearvot ja jopa biologiset tosiasiat tuntuvat olevan uhrattavissa uudenlaisen _ainoan oikean_ arvopohjan edessä.
Mitä jos he maailmanparantamisvimmassaan tuhoavatkin lopulta koko _ihmisyyden_ sellaisena kuin ennen digiaikaa syntyneet sen muistavat?
Vihreään pelastukseen luottaen he luopuvat ensin valinnanvapaudestaan, sitten omaisuudestaan, yksityisyydestään ja lopulta inhimillisyydestään – paremman tulevaisuuden tähden.
Kännykkäänsä kiinnikasvaneelle sukupolvelle WEF-tyylinen ’et omista mitään älyihmisenä älykaupungissa’ saattaa kuulostaa jopa hyvältä vaihtoehdolta, sillä sehän tarkoittaisi, että valtio kantaa vastuun toimeentulosta samalla, kun itse voi luvan kanssa oleilla muissa maailmoissa. Ihmiskontaktejakaan ei tarvitse vaivautua tapaamaan paikan päälle eikä rikkoutuneista näytöistäkään tarvitse murehtia. He tuskin pysähtyvät miettimään, että tällainen kehitys vie lopulta mahdollisuuden kokea arjen ihmeitä ja särkyneitä sydämiä – sitä oikeaa, arvokasta ihmiselämää.
Pieni päättävä elin tulee lahjoittamaan vihreään ekokäärepaperiin käärittynä digivalvontavälineet, jotka hyväsydämiset ihmiset yhtä vapaaehtoisesti ottavat osaksi itseään kuin piikin käsivarteensa – koska sen sanotaan olevan ainoa pelastus.
Mutta aina on olemassa vaihtoehto.
Sellainen, joka ei pakota sinua pallo jalassa palvelemaan sitä pientä fallistista eliittiä, joka kylpee raakaöljyssä ja ampuu uhanalaisia eläimiä seinäkoristeiksi lukuisiin 350 neliön sähkölämmitteisiin huviloihinsa.
Nyt on korkea aika nousta sohvalta ja kääntää patoutunut tyytymättömyys muutosvoimaksi.
On aika kyseenalaistaa, vaatia moniäänistä keskustelua ja vaihtoehtoisia toimintamalleja.
On aika liittoutua ja vaatia muutoksia pienten ihmisten ehdoilla – ei rikkaimman prosentin tavoitteita palvellen. On aika tehdä politiikasta meidän kaikkien juttu, sillä nyt kyse ei ole vain määrärahojen kohdistamisesta vaan pelissä on vapaa tahto – ihmisyyden ydin.
Jos sinulla on jokin kuningasidea, minkä avulla saamme Suomen kulkusuuntaa muutettua vaivattomasti ja _laillisesti_ ilman politiikkaa, niin lupaan tehdä osuuteni. Sitä odotellessa näen Vapauden liiton parhaana vaihtoehtona valtapuolueille ja mahdollisuutena vaikuttaa asioihin konkretian tasolla.
Tiedätkö miksi uskon tämän puolueen olevan erilainen? Koska minäkin olen mukana – vaikka ei voisi poliittinen urakehitys vähempää kiinnostaa.
Sanni Berg
Vapauden liiton jäsen
