Monien suomalaisten on vaikea ymmärtää USA:n käynnistämää tariffisotaa koska valtamedia on sitkeästi opettanut heille, että USA:n talous on tavattoman vahva ja erinomaisen suorituskykyinen. Tosiasiassa USA:n talous on jo pitkään ollut heikko, mutta tätä heikkoutta on piiloteltu velaksi elämisellä.
Nykyisessä maailman kauppajärjestelmässä, jonka USA maailman vahvimpana valtiona on pitkälti rakentanut, se ei kuitenkaan ole enää itse pärjännyt, vaan USA on kärsinyt jatkuvasti kasvavista kauppavajeista ja tuhansissa miljardeissa mitattavista liittovaltion budjettivajeista. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa USA:n liittovaltion velka on jo 37 000 miljardia dollaria ja sen velanhoitokulut ovat paisuneet niin valtaviksi, että korkomenot ylittävät koossaan jo sen massiivisen sotilasbudjetin.
USA:n kilpailukyvyttömyys ja jälkeenjääneisyys on seurausta sen viime vuosikymmenten aikana tekemistä poliittisista virheistä, eli siitä kun se on ehtymättömässä voimantunnossaan tuhlannut biljoonia dollareita sotimiseen ympäri maapalloa ja samaan aikaan lyhytnäköisesti antanut ulkoistaa teolliset työpaikkansa pikavoittojen sokaisemana. Samaan aikaan USA pääkilpailija Kiina on investoinut sotimisen sijasta infraan ja tehtaisiin ja näin rakentanut itsestään vaivihkaa maailman teollisuus- ja kauppamahdin.
Eli USA lähti tähän tariffisotaan sen takia, että siellä on tajuttu, että olemassa oleva maailman talousjärjestelmä johtaa siihen, että USA jää yhä pahemmin muiden jalkoihin. Tariffeissa kysymys on siis pitkälti siitä, että USA yrittää niillä korjata talouttaan, koska ilman vahvaa taloutta se ei voi myöskään säilyä johtavana sotilas- ja maailmanmahtina. Se, että ovatko tariffit oikea väline tähän on tietysti mielipiteitä vahvasti jakava asia. Selvää on kuitenkin se, että historiallisesti sotilaallinen voima seuraa viiveellä taloudellista mahtia ja asia toimii samoin tietysti myös päinvastoin.
On tärkeä huomata, että Suomi kiirehti Natoon ja DCA-sopimukseen ilman kunnollista harkintaa ja kansanäänestystä isoksi osaksi juuri siitä syystä, että USA:n ”vahvaa taloutta” on Suomessa virheellisesti pidetty itsestäänselvyytenä ja USA:n ikuisena ominaisuutena, eikä USA:ta ole siksi tunnistettu heikkenevänä ja talousongelmaisena maailmanvaltana, jota se todellisuudessa on.
Aika näyttää mihin USA:n valitsema tariffisota maailmantalouden lopulta johtaa, mutta järjestelmän totaalinollauksessa USA:lla itsellään olisi eniten hävittävää, sillä USA:n suurin vahvuus ja samalla myös sen jo yleisesti tunnettu akilleenkantapää on dollarin asema maailman reservivaluuttana. Jos se jostain syystä joutuu kyseenalaiseksi, niin silloin maailma on erittäin mullistavien muutosten edessä jo nyt nähtyjen lisäksi.
Sanotaan, että kauppasodissa ei ole voittajia; saa nähdä miten tällä kertaa käy. On kuitenkin selvää, että Suomen talous ei tule kuulumaan voittajien joukkoon niin kauan kuin olemme EU:n vasallivaltio ja käytämme vierasta ja kurjistavaa eurovaluuttaa oman markkamme sijasta.
Itsenäisyys ja puolueettomuus ovat ehdottomia edellytyksiä sille, että Suomi voi pärjätä kansainvälisessä kilpailussa. Siksi näitä asioita on tavoiteltava, sillä ne ovat suomalaisille korvaamattoman arvokkaita.
Niko A. Kauko Vapauden liitto 2.vpj
