Aloitin politiikan seuraamisen aktiivisesti 2009 ja aikani mietittyäni päätin liittyä puolueeseen, joka ajoi niitä asioita, joita arvostan. Liityin ns. prosenttipuolueeseen, jolla ei ollut kuin kourallinen kansanedustajia, mutta luotto toimintaan oli hyvä. En pettynyt, sillä 2011 puolue nousi kärpässarjasta isojen puolueiden kerhoon. Homma näytti mukavalta. 2012 menin heittämällä valtuustoon ja seuraavissa kuntavaaleissa kannatukseni kohosi, mutta vaalimatematiikka on armoton – olin varavaltuutettu.
Paikallisyhdistyksen sisäiset kähinät 2015 pisti paketin uuteen uskoon – puolet yhdistyksestä erosi, mukaanluettuna pj, sihteeri ja taloudenhoitajakin – lähdin toisen porukan mukaan sillä linja ja aate on pitänyt; jos laiva alkaa seilaamaan tuulen mukana niin pitää vaihtaa paattia päästäkseen perille, minun mieli ei muutu lauman mukana. Silloin olin ensi kertaa ehdokkaana eduskuntavaaleissa. Paluu tapahtui, kun puolueessa oli puheenjohtajavaihdos ja linja parani, olin mukana ek-vaaleissa ja äänisaalis oli tyydyttävä; omassa kunnassa olin kakkonen demareiden jälkeen.
Työolot ja siitä seurannut maakunnan vaihto ja epätietoisuus sai aikaan sen, että jouduin lopettamaan paikallisyhdistyksen pj paikalta enkä myöskään osallistunut kunta- enkä aluevaaleihin, sillä ei ollut mitään varmuutta kotikunnasta eikä siitä, miten olisin voinut luottamustehtäviä hoitaa – kyllästyin ja erosin koko toiminnasta. Osasyynä oli myös puolueen pj vaihtuminen, jolloin ns. nuiva kausi oli mielestäni päättynyt. Nyt olosuhteet ovat vakiintuneet ja politiikan kentälläkin on tapahtunut uudistuksia ja muutoksia, joten mahdollisuus ja kiinnostus toimintaan palasi.
Minun poliittiset aatteeni pähkinänkuoressa: Itsenäisyyden ja kansallisen päätäntävallan säilyttäminen. Julkisten palveluiden ja niiden saatavuuden turvaaminen. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen. Eläkeläisten, vammaisten ja vähäosaisten elinolojen parantaminen. Turvallisuuden tehostaminen. Byrokratian vähentäminen. Yrittämisen helpottaminen. Toimeentulon turvaaminen myös vallitsevassa olotilassa. Liikkumisen mahdollistaminen myös siellä missä julkinen ei toimi, työntekoa ei saa vaikeuttaa jatkuvilla polttoaineiden hinnan nostoilla vaan on voitava yleiseurooppalaisesti myös kohtuullistamaan niiden verotusta.
Puoluekuriin, takinkääntöihin ja vääriin lupauksiin pettyneiden kansalaisten ei kannata heittää kirvestä kaivoon ja jättää äänestämättä, vaan etsiä itselleen sopiva ns. poliittinen koti, jossa voi tuntea olonsa turvalliseksi ja luottavaiseksi. Toivon, että meille annettaisiin mahdollisuus yrittää, sillä muut ovat yrityksistä huolimatta epäonnistuneet lähinnä siitä syystä, että he ovat antautuneet toisten pelinappuloiksi sen sijaan, että he pelaisivat itse kansalaisten laatimilla säännöillä.
Jouni Kaskiharju
Some-kanavat:
https://www.facebook.com/jouni.kaskiharju
Lue myös:
