Olen 54-vuotias Helsingissä syntynyt teini-ikäisten kaksospoikien äiti. Valmistuin lähihoitajaksi
vuonna 2004 Helsingin Diakoniaopistolta, suuntauksenani vanhustyö. Olen työskennellyt
kunnallisella puolella sekä yksityisellä sektorilla ja toiminut vuodesta 2016 alkaen hoiva-alan
yrittäjänä. Vuonna 2014 valmistuin päihdetyöntekijäksi.
Ikäihmiset ja yhteiskunnan heikompiosaiset ovat lähellä sydäntäni. Mielestäni jokainen ihminen on
arvokas ja ansaitsee inhimillisen, kunnioittavan kohtelun.
Olen toiminut hoitoalalla hoitajana ja sittemmin yrittäjänä kaksikymmentä vuotta ja nähnyt tänä
aikana työssäni konkreettisesti hoitoalan monimuotoiset ongelmat sekä päihde- ja
mielenterveysalojen alasajon. Vanhukset makaavat märissä vaipoissaan henkilökuntavajeen tai
säästöjen vuoksi, eivät pääse ulkoilemaan, ovat sidottuina tuoleissaan tai eristettyinä huoneissaan.
Päihde- ja mielenterveyden ongelmista kärsivät eivät saa apua silloin kun olisivat motivoituneita
ottamaan sitä vastaan, kun hoito ja kuntoutus olisi vaikuttavinta ja myös tehokkainta.
Olen sinnikkyydellä, periksiantamattomuudella ja rohkeudella saanut vaadituksi oikeutta ja hoitoa
asiakkailleni. Kaikilla ei ole puolestapuhujaa eivätkä he saa heille kuuluvaa apua. Mielestäni meille
jokaiselle kuuluu inhimillinen ja ihmisarvoinen kohtelu.
Pidän myös kehollista itsemääräämisoikeutta tärkeänä, enkä hyväksy hoitohenkilökunnalta vaadittavia ”pakkorokotuksia” tai muita pakkokeinoja. Terveyttä ja hyvinvointia ei saavuteta pakolla vaan auttamalla apua tarvitsevaa, muistaen että jokainen tarvitsee jossain elämänvaiheessaan apua.
Lähdin mukaan Vapauden liittoon, koska olen halukas tekemään tätä muutosta yhteiskunnassamme.
Eliniän piteneminen on niitä saavutuksia, joista Suomi voi olla ylpeä.
Kuitenkin huonokuntoisia vanhuksia asuu kotona ilman yhteiskunnan lakisääteisiä tukipalveluita.
Tilastojen mukaan 65–74-vuotiaista ihmisistä 99 % asuu kotona. 85-vuotiaista asuu kotona 84 %, näistä huomattava osa yksin. 90-vuotiaita ja sitä vanhempia heikkokuntoisia, joiden pitäisi päästä tuetun asumistarpeen piiriin, asuu runsaasti kotona yksin.
Perustuslain mukaan kunnan on turvattava jokaiselle kuntalaiselle riittävät sosiaali- ja
terveyspalvelut. Nykyisellään tämä ei kuitenkaan toteudu, joten tähän tarvitaan muutosta.
Minna Malm
