Tiina Lehtonen 105

Olen Tiina Lehtonen Tampereelta. Olen syntynyt vuonna 1966. Olen käynyt ammattikoulun, sekä työskennellyt eri aloilla, muun muassa kampaajan töissä kolmentoista vuoden ajan. Vuodesta 2015 olen toiminut eläintenhoitajana. Olen aina ollut liikunnallinen. Lempilajini on jooga, jota olen harrastanut vuodesta 2005 alkaen.

Osallistuin keräämään SKE-puolueen kannattajakortteja. Vuonna 2019 olin SKE:n ehdokkaana eduskunta-ja eurovaaleissa. Facebookissa olen perustanut kolme tukiryhmää lastensuojelun uhreille. Nykyään toimin ylläpitäjänä yhdessä niistä. Olen osallistunut myös mielenosoituksiin. Näkemykseni yhteensopivat Vapauden liitto r.p.:n puolueohjelman kanssa.

Vaaliteemani:

Nostan lastensuojelun tarkempaan tarkasteluun, koska se on huostaanottobisneksineen (liian) monta vuosikymmentä aiheuttanut kansalaisille pahoinvointia, kauhua ja epäinhimilliset kärsimykset syvine haavoineen loppuelämäksi. Lastensuojelu on kuin puhkaisemista odottava suunnaton mätäpesäke.

YK:n lapsen oikeuksien komitea on huomauttanut Suomea runsaasta huostaanottojen määrästä, lasten olemattomista kuulemisista huostaanottojen yhteydessä, yhtenäisten kriteerien puuttumisesta, sijaishuoltopaikkojen puutteellisesta valvonnasta ja perheen jälleenyhdistämisvelvoitteen laiminlyönneistä. Komitea on todennut myös, että lapsen edun periaatteita ei riittävästi ymmärretä, eikä oteta huomioon lapsia koskevassa päätöksenteossa. Suomi ei välitä saamistaan huomautuksista ja kerron myöhemmin syyn sille.

Lapsia on huostaanotettuina ja sijoitettuna kotiensa ulkopuolelle vuodesta toiseen noin 20 000. Tämän lisäksi on kiireellisesti sijoitetut. Joka toinen tunti viedään lapsi, mikäli vuosittainen sijoitusten lukumäärä jaettaisi vuodessa olevien tuntien lukumäärällä. Täysi-ikäistyneiden tilalle otetaan uusia pitämään sijaispaikat täynnä.

Kiireellinen sijoitus tarkoittaa, että lastensuojelun sosiaalityöntekijät menevät poliisin turvaamina viemään lapset kodeistaan pois. Tai vaihtoehtoisesti koulusta tai päiväkodista. Perheelle ei etukäteen näistä ilmoiteta. Sieppaamisestaan järkyttyneet lapset viedään väkisin kodin ulkopuolelle asumaan. Usein pitkän matkan päähän. Kärsimään ja itkemään huoltajasta ja omasta kodista olevia ikävöimistuskiaan. Lastensuojelun sosiaalityöntekijät eivät piittaa, vaikka lapset itkien pyytävät, että älkää viekö minua. Kaukana eettisyydestä tämä kaikki. Lastensuojelu saa poliisin turvaamaan itseään. Lasta ja huoltajaa ei turvaa kukaan. Esimerkiksi huoltoriitatapauksissa lapset voivat joutua huostaanotetuiksi. Samoin neuropsykologisista ja mielenterveydellisistä vaivoista kärsivät. Mitään erityistä syytä ei tarvita.

Lastensuojelulain mukaan perheille tulee antaa apua, mutta kunnollista apua ei ole. Useimmiten se ”apu” on perhetyö, joka tarkoittaa kotiin määrättyjä perhetyöntekijöitä sohvalle istuskelemaan pari-kolme kertaa viikossa ja tekemään perheestä lastensuojelua varten negatiivisia kirjoituksia, jotta lapset voidaan sitten huostaanottaa.

Monilla on yhä väärä käsitys, että vanhemman täytyy olla alkoholisti, tai muuten kelvoton vanhemmaksi, kun lapset huostaanotetaan, mutta totuuksia löydät googlettamalla laittomat huostaanotot. Laittomien huostaanottojen olemassaoloa ei olla enää vuosiin salattu valtamedian uutisissa. Ei myöskään lapsilla tehtävää huostaanottobisnestä. Kun lapset on viety, alkaa lastensuojelun taholta lasten ja huoltajan julma vieraannuttaminen toisistaan. Eli vastuusosiaalityöntekijä tekee yhteydenpidonrajoitukset lasten ja huoltajan välille. Yhteydenpidonrajoituksilla lasten ja huoltajan välinen yhteydenpito kielletään varsinkin alkuun usein kokonaan kuukausiksi sillä verukkeella, että lapset kiinnittyisivät sijaispaikkaan. Näitä yhteydenpidonrajoituksia lastensuojelun sosiaalityöntekijä tekee mielellään lisää ennen edellisen päättymistä. Yhteydenpidonrajoitukset kestävät usein vuodesta toiseen.

Huoltaja saattaa saada tavata huostaanotettuja lapsiaan valvotusti pari tuntia kolmen viikon välein, joskus kahden viikon välein. Välillä voi jälleen mennä kuukausia, kun he eivät saa pitää minkäänlaista yhteyttä. Jotkut huoltajat eivät kestä valvottujen tapaamisten loputonta nöyryyttävyyttä ja lapsia kohtaan olevaa tauotonta ikävöimistä ja vievät siksi henkensä. Myös huostaanotetut tekevät itsemurhia. Näistä ei kerrota julkisuuteen. Lastensuojelun teot perheille ovat julmaa psyykkistä ja emotionaalista väkivaltaa. Miksi siis ihmetellään, kun kansa voi niin huonosti?

Suomi on vuodesta toiseen tunnettu suurista itsemurhalukumääristään. Perhesurmatapauksiinkin liittyy usein lastensuojelu. Ei kukaan usko, että Suomessa olisi tutkimusten mukaan onnellisin kansa. Googletin tuon onnellisuustutkimuksen ja se on tehty tuhannen henkilön vastattua muutamaan kysymykseen, kuten esimerkiksi onko Suomessa viranomaiskorruptiota.

Jos olet onnekas ja olet välttynyt joutumasta lastensuojelun uhriksi, tai sinua ei tämä aihe kiinnosta tai kosketa, niin kiinnostaako kun kerron, että jokaisen kansalaisen verorahoilla kustannetaan tuo lastensuojelun harjoittama huostaanottobisnes. Lastensuojelu käyttää 1,5 miljardia/vuosi. Myös ulkomaiset toimijat omistavat sijaispaikkoja Suomessa ja rikastuvat. Yhden lapsen oleminen kotinsa ulkopuolella maksaa yhteiskunnalle keskimäärin 100 000€/vuosi. Huostaanottobisneksen sijasta kotiin saisi palkattua sitä oikeaa apua. Kodinhoitajia auttamaan kotitöissä jne, jolloin lasku yhteiskunnalle 10 000€/vuosi/koti. Jos tuo kotiin vietävä apu ei auttaisi, niin silloin koko perheen meneminen yhtenäisenä perhelaitokseen asumaan olisi hyvä ratkaisu. Lasten ja huoltajien erottamisista toisistaan pitää luopua erittäin epäeettisenä .

Huostaanotot on lailla kiellettävä epäeettisinä. Monilla nykypäättäjillä on tuloja huostaanottobisneksestä ja siksi päättäjät eivät halua tehdä mitään huostaanottobisneksen lopettamiseksi.

2015 huostaanotot kasvoivat räjähdysmäisesti, koska Stubbin hallitus päätti, että kuka tahansa sosiaalityöntekijä pystyy huostaanottamaan lapset minusta-tuntuu -periaatteella. 2008 lastensuojelulakia muutettiin siten, että jo 12-vuotias saa päättää tapaako biologista vanhempaansa. Aiemmin ikäraja oli 15. 12-vuotias ei mitenkään voi olla riittävän kypsä noin suureen, koko elämäänsä koskevaan päätökseen. Ikäraja saatava takaisin 15 vuoteen.

Lastensuojelu, poliisi ja oikeuslaitokset eivät välitä siitäkään, kun toinen vanhemmista solvaa lapselle toista vanhempaa, jota kutsutaan vieraannuttamiseksi. Vieraannuttaja haluaa, että lapsi katkaisee suhteet koko toisen puolen sukuunsa. Vieraannuttaja ei halua, että lapsi ja toinen vanhempi saisivat mennä perheneuvolaankaan, ettei lapsi saisi välejään kuntoon vieraannutettuun vanhempaansa.

Lopuksi ranskalaisin viivoin muita vaaliteemojani:
– Tarvitaan oma puolueeton tuomioistuin hoitamaan Suomen korruptoituneiden viranomaisten sekä päättäjien lakien rikkomisia ja samoin valehtelemista.
– Medialle rikosvastuu levittämistään valheista.
– Virastoja tulee joko kokonaan lakkauttaa tai vähintään väkeä vähentää. Turhimmiksi virastoiksi voin heti luetella aluehallintovirastot, valviran, eduskunnan oikeusasiamiehen, oikeuskanslerin, digi-ja väestötietoviraston.
– Lastensuojelun henkilökunta vähemmäksi. Sosiaaliasiamies myös turha virka. Hallinto-oikeudet turhia, toimineet lastensuojelun kumileimasimina.
– Poliisin pitää vihdoin kunnostautua. Poliisin työ on tutkia rikosilmoitukset, joten miksi näin ei tapahdu ja jää valtava määrä tutkimatta? Poliisin pitää tutkia myös kunnianloukkausrikokset, ja lopettaa selitykset ”pienistä rikoksista, joista tulisi vain sakkoa.” Poliisin työskenneltävä tehokkaasti ja viivyttelemättä.
– Rikostuomiot ehdottomasti kovemmiksi.
– Kiusaaminen rikoslakiin. Tänään kuulin, että eräs nuori oli lastensuojelulaitoksessa puhunut tappavansa toisen nuoren ”kun eihän siitä tule kuin pari vuotta.” Ja koulukiusaaja on se, jonka pitää vaihtaa koulua. Koulukiusaaja olkoon velvollinen koulupsykologikäynteihin puolen vuoden ajan.
– Vieraannuttaminen rikoslakiin.
– Kaikille elossaoleville lastensuojelun uhreille rahakorvaukset. Niin nykyisille, kuin menneiden vuosikymmentenkin uhreille. Ruotsissakin annettiin 27 000€ (ei varmuutta tarkoittaako tuo, että per uhri). Rehula esitti silmänlumeena tyhjän anteeksipyynnön 1930-1970-lukujen eduskunnan määräämässä rodunjalostuksessa olleille uhreille. Tuollainen sadistinen ”rodunjalostus”, jossa esimerkiksi köyhien lapset toistuvasti hakattiin lastensuojelulaitoksissa ja teetettiin raskaita töitä näillä lapsilla, on julma rikos ja kaikki tuollaista päätöstä tekemässä olleet kansaedustajat sekä noissa laitoksissa hakkaajina olleet rikosvastuuseen teoistaan. Viipymättä tutkinta ja tuomiot.
– Saattohoito inhimillisemmäksi. Meillä ei ole eutanasiaa, mutta kuinka sallitaan saattohoidettavan olla ravinnotta ja nesteettä ja menehtyä lopulta niiden puutteeseen. Vaikka saisikin kipulääkettä, mistä kukaan voi tietää mikä on hoidettavan olotila, jos tämä siinä kunnossa, ettei pysty puhumaan.
– Ikäihmisten asioita kuntoon. Mihin kunnalliset vanhainkodit kadotettu? Vanhainkoteja voisi olla omakotitaloissa ja rivitaloissa ja asukkailla kauppa kävelymatkan päässä. Tärkeää kannustaa ikäihmiset olemaan yhteiskunnassa mukana.
– Mielenosoituksen videoija saa lähettää suorana striiminä tai tallentaa videon julkiseen katseluun ilman, että saa syytteen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
– Itsemääräämisoikeus. Ketään ei voi pakottaa tai kiristää ottamaan injektiota kehoonsa.
– Halal-liha kiellettävä epäeettisenä.
– Turkistarhaus kiellettävä epäeettisenä.
– Eläinkokeet samasta syystä kiellettävä.
– Kanalat lain määräyksellä eettisiksi. Kukkotipujen silppuroimiset lopetettava. Kanoille oikeudet munia luonnolliseen tahtiin ja loppu kanojen hengiltä munituttamisiin. Kana munii luonnossa muutamasti vuodessa. 80% kanoista kärsii munimisista peräisin olevista murtumista. Joten palkattava kunnalle riittävästi eläinlääkäreitä tekemään säännölliset kanojen tarkastuskäynnit.
– Pois eu:sta, markka takaisin, ei Natoon.
– Päättäjille taksisetelit vain äärimmäisiin tilanteisiin. Palkkoja/palkkioita pienemmiksi. Ei maksuttomia aamiaisia/muitakaan ylimääräisiä etuja heille.
– Ei rahaa Suomesta ulos. Seis velan ottamiseen .